Rakastan olla kotona, koska koti on maailman paras paikka

Uuteen kaupunkiin muuttaessani koti on aina ollut se, johon olen turvautunut, jonka sisään olen käpertynyt jännittämään muutoksia. Ulkomailla koti oli hengähdyspaikka, jossa sain olla oma itseni ilman, että kukaan ihmetteli omituisia suomalaisia piirteitäni ja tapojani.

Olen kiitollinen siitä, että kotona mun on aina ollut hyvä olla. Sekään ei ole itsestäänselvyys, vaikka sen pitäisi olla.

Nyt, kun omien seinien sisällä pitäisi olla suurin osa ajasta, oman kodin viihtyvyyden merkitys korostuu. Ja arvaattekin ehkä jo – rakastan olla kotona. Tämä asunto, jossa olen asunut reilu vuoden, tuntuu enemmän kodilta kuin moni muu paikka välissä. Tämä on mun ja poikaystäväni ensimmäinen alusta asti yhteinen koti. Oon sanonut hänelle monesti, että jos vuokranantaja laittaa tämän myyntiin, haluan ostaa kotimme ikiomaksi heti. Haha, olisipa vaan varaa, niin sen tekisin.

Rakastan nukkua aamulla yhdeksään ja sen jälkeen lukea sängyssä tunnin verran ison ikkunan valaistessa koko huoneen. Rakastan makoilla sohvalla aamukahvin ja tuoreiden sämpylöiden kanssa. On hauskaa ottaa tiukkoja fifa-matseja Xboxilla tai pelata muutama erä koripalloa Wiillä.

Joka ilta ihailen upeaa auringonlaskua, jonka aikana parvekkeelta näkyvä meri kimmeltää ja taivas värjäytyy oranssin punertavaksi. Kuinka onnekas olenkaan, että näen tällaiset näkymät omasta kodistani. Onnekasta on myös se, että saan olla kotona auringon laskiessa sen sijaan, että paahtaisin vielä yliopistolla viimeisiä ryhmätöitä valmiiksi tai lopettelisin iltavuoroa töissä.

Kerroin teille loppuvuodesta olleeni niin väsynyt, että irtisanouduin toisesta työpaikastani. Olin keikkunut pitkän burn outin rajamailla. Läpi talven olen halunnut vaan olla kotona, mutta koko ajan on pitänyt olla menossa ties missä velvollisuuksissa. Ei edes ylimääräisissä hipoissa, vaan oikeasti pakollisissa menoissa.

Jos olikin aikaa olla vaan kotona, vaivasi mua jatkuvasti huono omatunto siitä, että vaan makaan sohvalla enkä ole esimerkiksi urheilemassa, tai yliopiston kirjastossa opiskelemassa. Kaipasin sitä, että saisin vaan olla, eikä mikään pääni sisällä kiskoisi mua minnekään.

Nyt vihdoin saan olla. Okei, opiskelut jatkuu etänä ja töissä saan osa-aikalomautettuna edelleen käydä kerran puoleentoista viikkoon, mutta muuten saan olla kotona. Näiden seinien sisällä, joita rakastan. Hengähtää hetken, katsoa kolme jaksoa Pakoa tuntematta huonoa omatuntoa, keittää kahvit ja istua työpöydän ääreen kirjoittamaan blogia.

Saan soittaa vähän kitaraa kesken päivän ja syödä lounasta siihen aikaan kun haluan. Ehkä en ole niin tuottelias kuin muuten olisin, mutta koen ihan oikeasti ansainneeni levätä. Olen painanut jo tarpeeksi pitkään tukka putkella, joten jos nyt on pakko olla kotona, niin kyllä minä siitä saan myös nauttia.

Koti on mun turvapaikka ja olen tyytyväinen päätökseeni panostaa kotiin. Voisin asua halvemmin ja epämukavammin, mutta en halua. En ole blogissa koskaan esitellyt kotiani, ja siihen on syynsä. Mulle rakas, tärkeä paikka on niin henkilökohtainen, etten halua sitä jakaa kaiken kansan nähtäväksi ja arvosteltavaksi. Pieniä paloja toki voin paljastaa. Kokonaisuus säilyköön kuitenkin vain niiden ihmisten nähtävänä, jotka muutenkin kutsuisin kotiini. Joitain asioita haluan kuitenkin pitää ihan omanani, vaikka ajatusmaailmaani ja arkeani tänne raotankin.

Ja sehän tässä onkin niin hienoa. Yksin asuessa oma koti oli juurikin ihan oma. Kämppistellessä oma huone osoittautui turvaksi. Nyt jaan koko asunnon toisen ihmisen kanssa, ja silti tämä tuntuu sataprosenttisesti kodilta. Kuinka hienoa se onkaan.

Matkustaminen on parasta, mutta koti on silti maailman paras paikka. Kodin voi tehdä minne haluaa, ja koti on siellä missä sydän on. Koti on turvaa, lämpöä ja rakkautta. Siksi sinne haluaa aina uudestaan ja sieltä käsin voi turvallisesti tutkia ympärillä olevaa maailmaa, koska aina on koti minne palata.