Kaksi kotimaata vai kahden kodin välillä?

Ulkomailla asuvana sana ’kotimaa’ tuntuu nykyään erilaiselta kuin aiemmin. Mikä on mun kotimaani, Suomi vai Ruotsi? Onko mulla kaksi kotimaata vai olenko jatkuvasti kahden kodin välillä?

Tuntuu, että mun tunteeni ja ajatukseni tätä(kin) aihetta kohtaan aaltoilevat paljon ja kulkevat kausittain. Mulla oli pitkään päällä eräänlainen ”suomiviha”. Ajatus Suomesta ja Suomessa mahdollisesti asumisesta ärsytti, oma suomalainen aksentti ärsytti, omat suomalaiset, syvälle juurtuneet käytöstavat ja opitut sosiaaliset taidot ärsyttivät. Kävin Suomessa kerran vuodessa, toki käytännön syistä, mutta en tosissani edes haikaillut useammin vierailemista. Etäännytin itseni Suomesta ja yritin keskittyä Ruotsiin.

Tämä vaihe kesti suunnilleen kaksi ja puoli vuotta muuttopäivästä. Toki väliin mahtui päiviä, jolloin kaipasin Suomea kovin, ja päiviä, jolloin suomalaisuus oli mulle ylpeys. Mutta enemmän pidin mielessäni yllä negatiivisempaa mielikuvaa. Ja kun käytän sanaa viha, en tarkoita kirjaimellisesti vihaa, vaan lähinnä negatiivisia tuntemuksia.

Uskon, että tuo oli vain oma mielensisäinen taktiikkani sopeutua uuteen kotimaahani ja olla kaipaamatta Suomea. Ehkä jopa uskottelin itselleni, että Suomi on ihan tylsä ja tympeä, jotta mulla ei tulisi ikävä Suomea. Tiedättekö, sellaista henkistä itsensä suojelemista. En mä tota olisi halunnutkaan.

Kesällä lähdin viettämään kesälomaani Suomeen, sillä siskoni meni naimisiin ja halusin tietenkin olla paikalla suurena päivänä sekä hoitamassa kaason velvollisuuksiani jo viikkoa ennen häitä. Kahden viikon lomastani vietin reilu viikon Suomessa. Ostin etukäteen junaliput pois heti ensimmäisenä mahdollisena päivänä, koska en halunnut viettää viikkoa enempää muiden nurkissa, vaan halusin nauttia lomastani myös kotona rentoutuen.

Suomi-loma olikin yllättävän mukana. Sää oli suoraan sanottuna aivan kamala – Rovaniemellä satoi ja lämpötila pyöri 12 asteessa. Oli kuitenkin ihana nähdä taas perhettä pitkästä aikaa. Kävin samoilemassa Ounasvaaran metsistä ja ihailin Lapin upeaa luontoa. Käytin suuret summat prismoihin ja k-marketteihin maistellen uusia herkkuja ja vanhoja klassikoita, joita Ruotsista ei saa.

Aluksi Suomessa olo tuntui kertakaikkisen oudolta. Joka paikassa kuuli puhuttavan suomea, joka on mulle muuten aina tosi hankalaa – tuntuu, että pää räjähtää kaikista virikkeistä, kun en saa suljettua suomenkielisiä keskusteluja pois korvistani samalla lailla kuin muunkielisiä. Korvissa sirittää ja aivot tuntuvat tukkoiselta, kun yritän muistaa puhua kaupassa suomeksi ja käännän eurohintoja päässäni kruunuiksi.

Loppulomasta jopa nautin suomen puhumisesta, vaikka se edelleen tuntuu oudolta, ja käyn asiointitilanteita ennen pikaisen neuvottelun aivojeni suomipuolen ja ruotsipuolen kesken siitä, kumpi päästetään valtaan. On lopulta kuitenkin yllättävän kivaa, kun asiansa saa hoidettua helpoimmalla tavalla, eli äidinkieltään puhumalla.

Nautin Suomessa olosta niin paljon, että buukkasin syyskuulle uuden suomireissun. Sillä kertaa kohteena oli Helsinki, jonne ajattelin mennä tapaamaan ystäviä sekä ihan vain fiilistelemään pääkaupunkia, sillä olen todella keltanokka mihinkään Helsinkiin liittyvässä. Mulla oli selvästi siis nyt jokin ”suomivaihe” päällä, sillä Suomessa olo tuntui hyvältä ihan jo sen maan takia, ja haluan yrittää käydä siellä vähän säännöllisemmin kuin kerran vuoteen.

Helsingin reissu oli mahtava (siitä lisää omassa postauksessaan), mutta vaikka kuinka kaupungista pidinkin ja voisin kuvitella itseni tulevaisuudessa sinne asumaan, ei Helsinki tai Suomi tuntunut kodilta. Koti on Ruotsissa, Tukholmassa, ja tuntuisi hirvittävän oudolta ajatella edes arkea tällä hetkellä missään muualla. Kyse ei ole siitä, että jäisin tottumukseltani Tukholmaan vaan siitä, että haluan asua täällä. Mutta sitten on aina se Suomi… Voi, kunpa asiat olisivat yksinkertaisia. Tosin silloin ne olisivat varmaan aika tylsiä, ja tylsyyttä siedän kaikkein huonoiten.

Toisina päivinä koen olevani kahden kodin välillä. Parempina päivinä tunnen minulla olevan kaksi kotia. Toinen on itse valittu koti ja toinen koti, johon voi aina palata.

Vastaus ensimmäiseen kysymykseen muuten omasta mielestäni: kotimaani on Ruotsi, synnyinmaani Suomi. Molemmilla on oma paikkansa sekä sydämessä että virallisissa papereissa.