Meillekö koira?

Nimittäin, olemme poikaystäväni kanssa pohtineet vakavasti koiran ottamista. Moni mut tunteva varmasti hämmästyy tästä tiedosta, sillä en ole järin innostuneesti ikinä fanittanut koiria. Tilanne on kuitenkin se, että olen hyvin vahvasti lämmennyt ajatukselle omasta koirasta.

Asian laitahan on niin, että oikeasti pidän eläimistä. Mun suosikkeja on kaikki leijonat, tiikerit, norpat, kirahvit, gorillat… Kaikki, joita ei pääse koskemaan. Tykkään myös lemmikkieläimistä, jotka ovat häkeissä tai terraarioissa. Mielellään ottaisin sellaisen, koska tykkään ajatuksesta, että lemmikki on omalla alueellaan ja mä voin mennä sille alueelle silloin kun haluan.

Pelkään vähän isoja koiria sekä tuntemattomia koiria. Uskon kuitenkin vahvasti, että oman koiran kanssa tilanne olisi täysin eri. Tulisin varmasti rakastamaan omaa koiraa mielettömän paljon, eikä sitä tarvitsisi pelätä, kun se on tuttu koira jota on itse saanut kouluttaa.

Koiran kanssa rajattu tila ei tietenkään toimisi, sillä häkissä sitä ei meillä pidettäisi. Tämän vuoksi haluankin ensin varmistaa, että todella haluan koiran. Jos se on oikeasti mulle tärkeää ja koirasta tulee rakas, jaan varmasti mielelläni sen oman tilani koiran kanssa ja makoilen sen seurana lattialla.

Seuraava ongelma: koirasta irtoavat karvat ja kuola. Nuo kaksi ovat mun inhokkeja tällaisista pienemmän mittakaavan asioista. En kestä joka paikassa lojuvia karvoja ja kuolaisia asioita. Tämän asian ratkaisuksi oon miettinyt ainakin sitä, että koiralla ei olisi pääsyä sängylle tai sohvalle. Silloin saisin istua ja makoilla koirankarvavapailla alueilla, ja mennä itse sinne lattialle, jos siltä tuntuu. Lisäksi koirasta irtoava karva varmaan motivoisi siivoamaan useammin, mikä ei tietenkään olisi huono asia…

Pohdin myös luonnollisesti koiran mukana tulevaa vastuuta. En usko, että se olisi mulle ongelma. Mulla on luonnostaan vahva hoivavietti, ja uskoisin pystyväni ottamaan vastuuta omasta lapsesta, joten miksen sitten myös koirasta. Tietotaso mulla ei ole kovin korkea koirien suhteen, mutta aina voi lukea ja opetella. Poikaystävällä on enemmän kokemusta koirista, ja luotan hänen osaamiseensa ja omaan maalaisjärkeeni.

Yksi mietityttävä asia on se, kuinka paljon koira rajottaisi omia tekemisiäni ja menemisiäni. Rehellisesti sanottuna eniten mietin sitä, miten matkustamisen käy. Rakastan matkustaa, mutta niille reissuille en haluaisi koiraa mukaan. Onneksi ainakin yksi hyvä ystäväni on ilmoittautunut innokkaaksi koiran hoitajaksi matkojen ajaksi. Se huojentaa paljon jo pelkästään ajatuksen tasolla, joten jos joku kaveri tätä lukee, niin saa ilmoittautua hoitopaikaksi. En halua katkeroitua koiralle siitä, että en sen takia pääsisi ikinä matkustamaan.

Mietin myös matkustamista pienemmällä mittakaavalla, eli Lappiin perheeni luokse tai muihin kaupunkeihin kavereiden luokse. En ikinä olettaisi lähtökohtaisesti kylään mennessäni koiran olevan tervetullut mukaan, sillä tällaisesta asiasta pitää aina sopia etukäteen. Ymmärrän täysin, jos jonkun luo ei koiraa voi ottaa mukaan. Tässä siis ongelma: mitä sitten teen? Oon valmistautunut asiaan etukäteen kyselemällä esimerkiksi perheeltäni tällaisesta tilanteesta. Varmasti aina jokin ratkaisu löytyy, mutta haluan olla tietoinen siitä etukäteen.

Hyviä puolia koiran ottamisessa taas on tietenkin se itse koira. Uskon rakastavani koiraa täydestä sydämestäni, ja haluan antaa kodin jollekin sitä tarvitsevalle. Koirat voivat olla ihania ja olisi mahtavaa päästä tarjoamaan rakastava koti ja hyvä elämä jollekin koiralle. Tästä päästäänkin seuraavaan asiaan, eli tärkeimpään ehtooni koiraa miettiessä: sen täytyy olla rescue-koira. Se, onko koira ulkomailta vai Suomesta, ei ole tärkeää. Mulle on kuitenkin ehdottoman tärkeää, että ottaessani koiran autan jotain koditonta yksilöä saamaan paremman elämän, kuin mitä sille muuten olisi tarjolla. Pennun ostaminen kasvattajalta ei ole mulle vaihtoehto.

Haaveena olisi pienikokoinen, lyhytkarvainen, nuori aikuinen koira. Oon selannut lukemattomia kertoja kuvia ja tietoja koirista eri järjestöjen kautta, joista olisi mahdollista meille koira kotiuttaa. Sanoin alkuvuodesta poikaystävälleni haluavani vuoden asian miettimiseen ja totutteluun. Välillä tuntuu, että en malttaisi itse odottaa niin kauan, mutta vuosi on oikeasti tarpeellinen aika totutella ajatukseen. Haluan kuitenkin tilanteen olevan se, että haluan itse ottaa koiran ja olen siihen valmis. Muuten tilanne saattaa kääntyä nopeasti niin, että oletan poikaystäväni tekevän kaikki kurjat hommat, vaikka niidenkin pitäisi jakautua tasaisesti.

Todennäköisesti vuoden päästä käyn vielä allergiatesteissä, jonka jälkeen alamme etsimään itsellemme sopivaa koiraa ja järjestämään asioita koiralle sopivaan malliin. Sitä ennen on paljon vielä pohdittavaa, joten etsin jatkuvasti aktiivisesti tietoa asioista ja vastauksia minua epäilyttäviin asioihin. Kuulisin mielelläni muiden kokemuksia erityisesti rescue-koirista. Haluan olla valmistautunut kaikkiin asioihin, jotta voisin antaa koiralle mahdollisimman hyvän elämän ja olla sille hyvä omistaja.

Saa nähdä, onko meillä vuoden päästä nelijalkainen kaveri seuranamme. Kertokaa ihmeessä omia kokemuksianne koirasta ja käydään asiallista keskustelua aiheesta. Olisi kiva kuulla teidän ajatuksianne ja niitä mahdollisia positiivisia kokemuksia esimerkiksi matkustelun ja koiran omistajuuden yhdistämisestä.