Sohaistaan vähän ampiaspesää ja puhutaan matkailusta pandemian aikana. Ja nimenomaan niistä jo tehdyistä matkoista, eli kyllä, olen matkustanut ulkomaille pandemian aikana. Olen itseasiassa jopa muuttanut ulkomaille pandemian pahimpana aikana, ilman rokotuksia. Mutta senhän te jo tiesittekin, joten keskitytään nyt matkustamiseen.

Tämän hetkisessä tilanteessa pandemia-ajan matkustaminen ei ole enää läheskään niin paheksuttavaa kuin aiemmin, jos paheksuttavaa ollenkaan. Jos pitää maalaisjärjen päässä ja toimii vastuullisesti, on matkailu ihan ok. Näin ainakin minun mielestäni. Tästä aiheesta en kuitenkaan halua aloittaa nyt mitään riitoja kenenkään kanssa, vaan keskittyä niihin käytännön kokemuksiin.

Islantiin matkustaminen pandemian aikana

Uskon tämän olevan se kiinnostavampi osuus monelle, eli aloitetaan siitä. Matkustin lokakuun alussa Islantiin reittiä Tukholma-Reykjavik ja takaisin päin Reykjavik-Kööpenhamina-Tukholma, sillä paluulentomme vaihdettiin yllättäen välilaskulliseen. Ostin matkan lennot+hotelli -pakettina keväällä Icelandair Holidaysilta. Ajankohdan kanssa ei ollut muita muutoksia kuin paluulennon kanssa säätäminen – meitä siirrettiin tiistain lennolta maanantaille ja takaisin tiistaille vielä hetki ennen matkaa. En usko tämän kuitenkaan johtuneet pandemiasta, vaan olevan sitä yleistä lentoyhtiöiden säätöä (mikä on kyllä raivostuttavaa, mutta valitettavan tuttua).

Matkustin Islantiin kahdesti rokotettuna niin, että viimeisestä rokotuksesta oli yli 14 päivää. En siis uskalla antaa neuvoja tai ottaa kantaa tilanteisiin, jossa matkustajalla ei ole kahta rokotusta. Tarvitsin matkalle rokotustodistuksen, ja sen lisäksi negatiivisen testituloksen. Islanti ilmoitti, että testiksi käy PCR-testi tai antigen-testi, ja testitulos saa olla korkeintaan 72h vanha. Lähtömme oli perjantaina, joten kävimme keskiviikkoiltana yksityisellä asemalla ottamassa antigen-testit. Ne maksoivat kahdelta henkilöltä yhteensä hieman alle 100 euroa.

Näiden lisäksi Islantiin menijän tulee täyttää pre-registration -lomake. Kyseinen lomake löytyy täältä, ja siihen kannattaa tutustua huolella. Lomakkeen voi täyttää aikaisintaan 72 tuntia ennen maahan saapumista. Siinä kysytään mm. lähtömaata, oireita, rokotetilannetta, lennon numeroa ja muita olennaisia asioita, eli täytä lomake niin, että voit katsoa tarvittavista dokumenteista tiedot. Täyttämisen jälkeen saat viivakoodin. Ota tästä viivakoodista screenshot tai kuva. Tarvitset sitä myöhemmin. Löydät koodin myös sähköpostistasi, mutta trust me, helpommalla pääset kun otat kuvan jo tässä vaiheessa.

Kaikki tarvittavat dokumentit hallussa? Hyvä, jatketaan eteenpäin.

Tein normaalisti puhelimella lähtöselvityksen etukäteen kotona. En kuitenkaan saanut boarding passia, sillä en voinut ladata kaikkia tarvittavia dokumentteja lähtöselvityssovellukseen. Tästä syystä meidän piti mennä Arlandalla lähtöselvitystiskille. Oikean tiskin löytäminen vei aikansa, samoin jonottaminen. Tiskillä meiltä kysyttiin passit, rokotustodistukset, testitodistukset ja pre-registrationin viivakoodi. Ruumaan menevät laukut olisi voinut jättää samalla tiskille, mutta matkustimme käsimatkatavaroilla. Saimme boarding passit ja niihin leimat, jotka osoittautuivat myöhemmin hyvin tärkeiksi, sillä koneeseen noustessa porteilta käännytettiin pois henkilöitä, joilla leimaa ei ollut. Kaikki kyllä lopulta taisivat päästä koneeseen, mutta lähtö myöhästyi useita kymmeniä minuutteja tämän vuoksi.

Olimme lentokentällä kolme tuntia ennen lähtöä ja matkustimme tosiaan pelkkien käsimatkatavaroiden kanssa. Siitä huolimatta ehdimme odottaa portilla boardingin alkamista vain noin puolisen tuntia, eli juuri sopivasti eväiden syömistä varten. Varatkaa siis kunnolla aikaa kentällä.

Miten pandemia näkyi Islannissa?

Lentokentällä pandemia näkyi heti ensimmäisenä, sillä kentältä poistuttaessa meidän tuli näyttää vielä kerran pyhä nelikkömme: passi, rokotustodistus, testitodistus ja pre-registrationin viivakoodi. Sen jälkeen olimme vapaita liikkumaan Islannissa omien halujemme mukaisesti. Karanteenia ei siis ollut, jos todistukset olivat kunnossa. Tämä ei muuten koske Islannin kansalaisia, jotka joutuvat karanteeniin kotimaaansa palattuaan.

Olimme varautuneet matkaan maskeilla, sillä luin etukäteen netistä, että Islannissa olisi maskipakko tai ainakin vahva suositus käyttää maskeja sisätiloissa. Alkuun pidimme maskeja muun muassa bussissa, mutta huomasimme olevan lähes ainoita maskinaamoja – edes kuskilla ei ollut maskia, eikä hän sitä vaatinut matkustajilta, joten luovuimme itsekin suojaimista. Lopulta ainut paikka, jossa käytimme maskeja, oli musiikkitalo Harpan. Siellä oli nimittäin ovilla erilliset ohjeet käyttää maskia, tosin tätä ohjetta eivät läheskään kaikki noudattaneet. Meillä oli kyllä maskit mukana koko ajan kaikkialla, ja olisimme niitä käyttäneet, jos tilanne olisi näyttänyt niitä pyytävän. Näin ei kuitenkaan käynyt, eikä maskeja juurikaan näkynyt muillakaan ihmisillä. Lennoilla tosin oli maskipakko, ja paluumatkalla minua ohjattiin vaihtamaan kangasmaskini kertakäyttöiseen maskiin, jonka sain henkilökunnalta. Ei ongelmaa siis.

Ainut, miten sanoisin pandemian näkyvän Islannissa, oli turistien pieni määrä. Toki mulla ei ole vertailukohtia tämän ollessa ensimmäinen kertani Islannissa, mutta en nähnyt vilaustakaan mistään turistirysistä, joista niin kovin paljon aina puhutaan. Golden Circle -kierroksen nähtävyyksillä kyllä riitti ihmisiä, se on sanottava, samoin Blue Lagoonissa, mutta en kokenut silti mitään ryysistä tai erityistä ruuhkaa. Golden Circlelle varasimme matkan edellisenä iltana, ja pääsimme noin 8-15 henkilön pienryhmään, eli eipä ongelmia ollut senkään kanssa.

Matkustaminen Suomeen pandemian aikana

Syyskuun lopussa kävin tosiaan ensimmäistä kertaa Suomessa pandemia-aikana. Olin jo silloin kahdesti rokotettu, ja koska toisen rokotteeni olin saanut jo elokuussa, oli kaksi viikkoa ehtinyt kulua helposti ennen matkaani. Suomen kansalaisena ja Ruotsin vakituisena asukkaana tilaanteni matkustaa näiden maiden välillä oli erittäin hyvä, sillä maahanpääsyäni ei voitu evätä kummastakaan suunnasta. Kaksi rokotusta saaneena FinEntry-palvelu ilmoitti minulle myös, ettei minulla ole syytä pitää karanteenia tai käydä testissä Suomeen saavuttuani.

Arlandalta lähtiessä minulta ei kysytty mitään todistuksia, paitsi tietysti boarding pass. Helsinki-Vantaalle saapuessani minulta kysyttiin rokotetodistus. Kerroinkin tässä videossa, miten puhuin hämmennyksissäni virkailijoille ruotsia suomen sijaan. Passiani ei kysytty missään vaiheessa. Helsingistä Arlandaan lentäessä todistus kysyttiin Helsingin päässä, Arlandassa ei tarvinnut todistella mitään. En missään vaiheessa kummassakaan maassa nähnyt lentokentillä mitään ohjausta vapaaehtoisiin testeihin.

Kannattaako pandemian aikaan matkustaa ulkomaille?

Tämän kysymyksen vastauksen jätän kaikille itse pohdittavaksi. Voin kuitenkin kertoa omista kokemuksistani ja niihin pohjaavista ajatuksistani.

Islannissa nimittäin tajusin sen, että jotkut yritykset ovat suoraan sanoen kusessa turistien puutteen vuoksi. Se, onko järkevää tai eettistä perustaa jonkun maan toimeentulo turismiin ja mitä haittavaikutuksia sillä voi olla pitkällä tähtäimellä, on oma kysymyksensä, johon en pureudu nyt. Reykjavikissa asioin paikallisessa Mjuk-kaupassa, ja juttelin myyjän kanssa niitä näitä. Hän kertoi yrityksen olevan pari vuotta vanha islantilainen firma, jonka tuotanto on Akureyrissa ja kauppoja pääasiassa Reykjavikissa. Ihmettelin, miten en ollut ikinä kuullut näin ihastuttavasta kaupasta, mutta tajusin samantien syyn: eihän about kukaan ole käynyt nyt pandemian aikana Islannissa ja tuonut mukanaan Mjukin tuotteita. Myyjä kertoi, että pandemialla on ollut selkeä vaikutus yrityksen menestykseen, ja toivoimme yhdessä parempia aikoja. Poistuin kaupasta Mjukin pipo päässäni.

Islannissa asiakaspalvelu oli muutenkin hyvää, suorastaan erinomaista, mutta siitä pystyi silti erottamaan matkailualan toimijoiden helpotuksen ja innostuneisuuden siitä, että he pääsevät taas tekemään työtään. Tajusin, että näille ihmisille turistit ovat elinehto, ja jos rajoja pidettäisiin kiinni loputtomiin, olisi monta sataa työpaikkaa ja sen puolesta elantoa vaarassa. Yksinkertaista, ja monet muut ovatkin tajunneet tämän varmasti jo aiemmin. Itse olen pitänyt tuota korttia lähinnä täysin hedonistisena tekosyynä matkustaa, ja pidän osittain edelleen, mutta ymmärrän nyt myös sen toisen puolen. En silti ala väittämään, että olisin matkustanut Islantiin pelastaakseen paikalliset työttömyydeltä – ihan oma etu mielessäni sinne lähdin, kuten pohjimmiltaan aina matkoilleni.

Ennen matkaa stressi oli normaalia suurempi, sillä tarkastin tuhat kertaa kaikki rajoitukset ja hermoilin sitä, että onhan meillä nyt varmasti dokumentit kunnossa. Hermoilin myös matkan siirtämistä, olenhan pari muuta matkaa joutunut siirtämään/perumaan pandemian vuoksi. Tämän kanssa kävi kuitenkin hyvin, ja etenkin Reykjavikin päässä homma toimi loistavasti ja nopeasti.

Millaisia kokemuksia sulla on pandemian aikana ulkomaille matkustamisesta? Vai oletko pysytellyt kotimaan rajojen sisäpuolella?