Toiselle Oslo-päivälle olimme suunnitelleet ulkoaktiviteetteja, kuten Grunerlokkaan tutustumista ja kirpparien kiertelyä, mutta aamupäivällä alkanut voimakas vesisade sai meidät muuttamaan suunnitelmia lennosta. Oikeammin sanottuna suunnitelma muuttui siinä vaiheessa, kun mun puolikkaan työpäiväni jälkeen astuimme rappukäytävästä ulkoilmaan ja tajusimme, että pieni tihku oli vaihtunut kunnon sateeseen. Ulkona kiertely ei huvittanut, joten teimme sen, mitä reissun sadepäivinä kannattaa ainakin harkita – pidimme museopäivän. Saavuimme hyvin vettyneinä Munch-museoon, ja siinä vaiheessa olin enemmän innoissani sisätiloihin pääsystä kuin itse museosta, mutta lähdin kuitenkin avoimin mielin tutustumaan 13-kerroksiseen museoon.
Edvard Munch on norjalainen 1800-luvun loppupuolella syntynyt taidemaalari, jonka tunnetuin teos on Huuto. Muita tunnettuja teoksia ovat esimerkiksi Madonna, Sairas lapsi, Vampyyri ja Tyttöjä sillalla. Etukäteen itselleni ainut äkkiseltään mietittynä tuttu teos oli Huuto, mutta nähdessäni muita teoksia, tunnistin joukosta useamman. Pidän taiteesta, mutta tietämykseni taiteesta perustuu hyvin pitkälle yleissivistykseen ja koulussa opittuihin asioihin. En ole mikään fanaattinen taiteen ystävä, mutta tunnetuimpia teoksia on kiva nähdä omin silmin, jos mahdollisuus siihen tarjoutuu.
Munchin museossa on eri kerroksissa myös muiden taiteilijoiden töitä näytillä vaihtelevin teemoin, mutta me hyppäsimme suoraan Munchin teoksiin. Munchin taidetta on näytillä neljässä kerroksessa ja yksi kerros on omistettu hänen elämälleen. Kiertelimme aikamme eri kerroksissa ja ihastelin esimerkiksi Aurinko-teosta useaan otteeseen. Jokin valtavassa ja värikkäässä, täysin keltaisen huoneen seinällä riippuvassa maalauksessa veti puoleensa ja ihailin taitavaa värien käyttöä pitkän tovin. Myös upea Madonna-maalaus kutsui puoleensa useamman kerran.
Teosten vieressä oli luettavissa myös tietoa kyseisestä maalauksesta ja sen tekohetkestä, joskus enemmän ja joskus vähemmän. Osan maalauksista ohitin vähemmällä tarkastelulla ja osasta jäin mielenkiinnolla lukemaan enemmän. Koko museokäyntiin oma asennoitumiseni on se, että kaikkea kiinnostavaa saa ja kannattaa jäädä tutkimaan, mutta mistään ei tarvitse ns. väkisin kiinnostua.
Monta Huutoa, valtava Aurinko ja kaunis Madonna
Neljännessä kerroksessa Munch Infinite -näyttelyssä oli nähtävillä kaikki edellä mainitut kuuluisimmat teokset, eli niiden perässä museoon tulleiden kannattaa suunnata suoraan neloseen. Jokin toinen versio Huudosta roikkui jo aiemmalla seinällä ilman erityiskohtelua, jota ehdin jo hieman ihmetellä, mutta neloskerroksen Huuto-huoneen löytäessäni tajusin, ettei aiempi ollutkaan se teos.
Ja nyt paljastan jotain, jota en ikinä ollut tullut ajatelleeksi: kuuluisista maalauksista, kuten Huudosta, on usein olemassa monta eri versiota. Jostain syystä olin luullut aina, että olemassa on vain se yksi, the Huuto, mutta väärässä olin. Neloskäytävän Huuto-huoneessa riippui kokonaiset kolme versiota Huudosta, kaikki yhtä oikeita ja historiallisesti merkittäviä. Huudosta löytyy myös neljäs versio, mutta se on yksityisomistuksessa eikä siis lainkaan minkään museon seinällä nähtävänä. Nämä kolme Huutoa olivat kuitenkin öljymaalaus, litografinen piirros sekä liitupiirros.
Kolmesta taulusta vain yksi oli näkyvillä, ja meidän huoneeseen mennessä se sattui olemaan litografinen piirros. Tässä vaiheessa en vielä tiennyt, että näkyvissä oleva taulu vaihtuu parinkymmenen minuutin välein. Lueskelin seinällä olevaa infoa kolmesta Huudosta, kun jotain alkoi tapahtumaan. Ovet sulkeutuivat näkyvissä olleen piirroksen edestä, ihmiset alkoivat liikkua levottomasti ja tunkemaan lähemmäs toista seinää, ja vartija käski ihmisiä pysymään loitommalla. Toisella seinällä olevat mustat liukuovet alkoivat avautua, ja niiden takaa paljastui Huudon öljymaalausversio, joka on itselleni ainakin tutuin versio. Ja pakko sanoa, että VAU – tämä versio oli todella hieno! Litografinen oli myös hieno, mutta öljymaalauksen värit vangitsivat ja ihailin maalausta pitkän aikaa. Yleisö puski itseään eturiviin kuvaamaan sekä taulua, että selfieitä taulun kanssa. Itse nappasin myös muutamat kuvat ja videot, mutta suurimman osan ajasta tyydyin katselemaan taulua. Todella hieno teos.
Monet kysyivät multa myöhemmin, oliko taulun koko ”pettymys” kuten Mona Lisan kanssa, mutta öljyteos Huuto oli itseasiassa jopa vähän suurempi kuin olin kuvitellut. En tiennyt vaikuttuvani maalauksesta niin paljon, mutta Huutoa katsellessani pystyin ymmärtämään, miksi teos on niin tunnettu ja arvostettu. Taulut ovat näkyvillä yksi kerrallaan siksi, että pimeys suojaa teoksien värejä ja maaleja paremmin kuin valo, joten jotta ne eivät vahingoittuisi, pidetään teoksia suurimman osan ajasta pimeässä häiriöltä suojassa.
En jäänyt odottamaan kolmannen taulun näkymistä (välissä oli taas nimittäin litografisen vuoro), vaan jatkoin näyttelyä eteenpäin ja ihastelin muita tauluja. Pidin erityisesti koko seinän kokoisista tauluista värikkäissä huoneissa, kuten aiemmin mainitsemani Aurinko. Kävimme myös huoneessa, jossa sai värittää oman versionsa jostain Munchin kuuluisasta teoksesta. Valitettavasti ei saatu tuota paperia ehjänä takaisin kotiin, joten se jäi koristamaan Oslon katuja, mutta tuon tekeminen oli hauskaa. Toisessa huoneessa taas pääsi siirtelemään seinällä olevia mustia pahvinpalasia varjokuvamaisesti ja osallistumaan näin valtavan, yhteisen taideteoksen tekoon.
Seitsemännessä kerroksessa pääsi tutustumaan Munchin elämään ja käymään esimerkiksi hänen kotitalonsa huoneista tehdyissä kopioissa. Erilaisten elektronisten pelien avulla tutustuin muun muassa Munchin rakkauselämään ja muihin elämän vaiheisiin. Suosikkejani olivat pienet hiiret, joista en valitettavasti saanut kuvaa, mutta jotka kuvastivat Munchin elämänvaiheita minitaideteoksina. Toinen ehdoton suosikkini oli vanha valokuvauskamera, jolla sai ottaa itsestään kuvan. Nämä kuvat jäivät elektroniselle näytölle ajelehtimaan kuin veden varassa. Jäätin tähän kuvauspisteelle pitkäksi aikaa ja otettiin toinen toistaan hulvattomampia kuvia siinä uskossa, että ne eivät tallennu mihinkään pysyvästi (jos jollain on tästä muuta tietoa, niin valaiskaa mua).
Munch-museossa saa helposti kulutettua aikaa useamman tunnin ajan. Ostettiin liput paikan päältä ilman ennakkovarausta, ja museossa oli hyvin tilaa sateisena kesäkuun päivänä. Liput maksoivat 180 NOK per henkilö, eli mielestäni ne olivat täysin kohtuuhintaiset. Rahalle saa vastinetta kuitenkin myös ne, jotka eivät ole niin taiteeseen paneutuneet. Museo sijaitsee aivan keskustan tuntumassa kävelymatkan päässä. Jatkoimme matkaa matkamuistomyymälän kautta, josta mukaan lähti Huuto-magneetti.
Akershusin linnoitus on historiallinen kohde
Sade oli museokäynnin aikana lakannut lähes kokonaan, joten suuntasimme keskustan toiselle puolelle Akershusin linnalle. Linna on yksi Norjan historian merkittävimpiä linnoituksia, jota ei ole koskaan onnistuttu valloittamaan jopa yhdeksästä ulkomaisten valloittajien yrityksestä huolimatta. Linnasta on edelleen pystyssä torneja ja linnoitusalueelta löytyy erilaisia museoita, joissa voi tutustua Akershusin historiaan. Me kiertelimme kuitenkin tällä kertaa linnoitusta vain ulkoapäin, sillä Munch-museo oli ollut jo intensiivinen kokemus, ja oli mukava nauttia taas kirkkaasta taivaasta aamun sateiden jälkeen. Koko reissun ajan oli niin epävakaat ilmat, että hyvistä säähetkistä tuli ottaa kaikki irti.
Akershusin linnoituksen ulkoporteilla oli varoituskyltit, jossa varoitettiin alueella liikkuvista ketuista. Tämähän sai meidät tietysti vain innostuneiksi, ja yritettiin vimmatusti bongailla kettuja siinä kuitenkaan onnistumatta. Ei näkynyt vilauksen vilausta yhdestäkään ketusta – liekö varoituskyltit todella varmuuden vuoksi -osastoa vai houkutellaankohan niillä ihmisiä astumaan alueelle… En tiedä, mutta kertokaa, jos onnistutte näkemään kettuja Akershusissa.
Akershus oli kaunis ja historiallinen paikka, jossa oli kiva käydä kävelemässä, ja paremmalla museoenergialla varmasti myös sisäkierrokset olisivat kiinnostaneet enemmän. Lähdimme kuitenkin takaisin kotia kohti kahvilan sekä SALTin kautta. SALT on paikka Oslon keskustassa, jossa on muutamia saunalauttoja ja food truckeja. Kyseessä on aika urbaani paikka, joka näytti hienolta sateen jälkeenkin värikkäine rakennuksineen. Tällä kertaa ei jääty paikalle syömään tai saunomaan, vaan pyörittiin vain vähän alueella.
Kuulostaako Munch-museo mielestäsi kiinnostavalta? Jatkan taas seuraavien päivien Oslo-juttuja omissa postauksissaan. Seuraavassa osassa saunotaan keskellä Osloa ja uidaan jääkylmässä meressä!
Lue kaikki Oslo-jutut:
Viikko etätyölomalla Oslossa tarjosi katsauksen upeaan pohjoismaiseen pääkaupunkiin
Kyllä Munch-museo voisi kiinnostaa. Antwerpenissä olenkin yhdessä Munchin näyttelyssä ollut. Nyt meillä oli useamman tunnin vaihto Oslossa ja harkittiin, josko oltaisi lähdetty käymään Munch-museossa. Mutta päätettiin sitten olla kuitenkin lähtemättä.
Suosittelen kyllä ehdottomasti tuolla käyntiä, jos yhtään kiinnostaa! Tuollanen muutaman tunnin mittainen vaihto olisi oikein hyvä käyttää museossa, nähtävää riittää mutta malttaa lähteä poiskin.