Kokoaan suurempi Luxemburg yllätti positiivisesti

Terveisiä Luxemburgista! Tosin vain näin matkamuistojen avulla, sille fyysisesti olen tällä hetkellä Suomessa lomailemassa. Viime viikolla palasin Belgian matkaani muistelemalla päiväretkeäni Bruggeen. Tänään ollaan samalla matkalla, mutta tällä kertaa kohteena on Luxemburg, johon tein niin ikään päiväretken.

Olin siis Belgiassa muutaman päivän soolomatkalla ja halusin yhdistää matkaani myös naapurissa sijaitsevan kääpiövaltio Luxemburgin. Otin junan Brysselistä ja suuntasin suoraan Luxemburgin pääkaupunkiin, joka on myös Luxemburg nimeltään. Olin kuullut maasta etukäteen sen, että hinnat ovat korkeita ja tekemistä ei riitä moneksi päivää. Sain menovinkkejä Luxemburgissa au pairina olleelta lukijalta, ja hänen kommentistaan otetun screenshotin avulla lähdin matkaan.

Luxemburg on siitä mielenkiintoinen kaupunki, että se on rakennettu kolmeen eri tasoon. Alhaalla laaksossa on kaupunginosa nimeltä Grund, joka sijaitsee Alzette-joen varrella. Grund on tunnettu yöelämästään. Sinne pääsee jalkaisin pitkiä portaikkoja pitkin tai vaihtoehtoisesti kiviseinien sisällä kulkevilla hisseillä. Vaikka jälkimmäinen saattaakin kuulostaa jännittävältä, ei varmaan ole vaikea arvata, kumman reitin ahtaanpaikankammoisena valitsin.

Luxemburgissa et voi olla näkemättä linnoituksia, jotka on alunperin rakennettu jo 900-luvulla. Alkuperäiset muurit on kuitenkin jo tuhottu, ja nykyään pystyssä olevat linnoitukset ovat peräisin 1800-luvulla. Chemin de la Corniche onkin Euroopan kaunein näköalatasanne, josta pääsee ihailemaan linnoituksia ja muureja sekä kauniita rakennuksia. Korkeimmalla näkyy teknologinen ja moderni Kirchenbergin kaupunginosa.

Lähdin Luxemburgin tutkimiseen samalla tavalla kuin yleensäkin – eli kierrellen ja kaarrellen, osin kartan kanssa ja osin päämäärättömästi pitkin pieniä kujia. Luxemburgin väri tuntui olevan keltainen. Keltaisia taloja nimittäin oli ihan joka paikassa, vain erilaisilla sävyillä varustettuna. Oli vaaleaa, tummaa, kirkasta, hailakkaa. Kaikkia keltaisen variaatioita. Kuljeskelin pitkin keltaisia kujia ja ihmettelin kapeita mukulakivikatuja ja kaupungin tunnelmaa.

Luxemburgissa tuntui ihmeelliseltä se, miten kaupunki oli samaan aikaan pieni ja moderni kuin vanha ja arvokaskin. Arkkitehtuuri näytti arvokkaalta ja kujat olivat vanhoja. Kirchbergin kaupunginosassa olisi päässyt näkemään modernia ja teknologiaa hohkaavaa rakennusta. Itse en päiväreissulla käynyt siellä asti, mutta modernius näkyi myös vanhoissa osissa. Tai lähinnä paikasta huokui päätöksenteon ja yhteiskunnan toimivuuden tunne.

Rakennukset eivät olleet ränsistyneitä, vaan päinvastoin kaikessa vanhuudessaankin erittäin siistejä ja hyväkuntoisia. Arvokkaan näköiset vaakunat vilkkuivat rakennusten porteista ja puna-valko-siniraidalliset liput liehuivat katoilla. Köyhyyttä ei näkynyt, kerjäläisiä ei ollut, kaduilla kulkevat ihmiset näyttivät ulkoisesti toimeentulevilta. Tiedättekö mitä tarkoitan? Vanhoissa kaupungeissa saattaa usein olla kämäisyyttä ja kolhoutta, mutta Luxemburgissa tunnelma oli, että mitä vanhempi, sitä arvokkaampi, ja kaikesta pidettiin huolta.

Luxemburgin vanha kaupunki – no, se oli kuten vanhat kaupungit yleensäkin, idyllinen ja kaunis. Eli yleensä lähestulkoon omia lempipaikkojani. Niiden kaduilla kannattaa aina käydä tutustumassa tunnelmaan.

Kuitenkin tällä kertaa minusta melkein poikkeuksellisesti Luxemburgin vanha kaupunki ei ollut se viehättävin paikka kaupungissa. Ei sillä, että siinä olisi mitään vikaa, mutta siinä ei mielestäni ollut mitään erityisen kaunista tai upeaa. Muualla Luxemburgissa taas oli niin paljon erikoista nähtävää, että ne pesivät tällä kertaa vanhan kaupungin.

Lempikohtani Luxemburgissa oli ehdottomasti Chemin de la Corniche. Kuten aiemmin mainitsin, tätä kutsutaan Euroopan kauneimmaksi näköalapaikaksi tai parvekkeeksi. Allekirjoitan tämänhetkisellä kokemuksellani tämän kuvauksen ehdottomasti! Näköalat joka suuntaan olivat upeat. Alhaalla laaksossa näkyi Grund. Toiseen suuntaan katsottaessa näkyy upea silta, Schlassbreck ja ulkoapäin myös Casemates du Bocks.

Mihin tahansa suuntaan katsoo, maisemat ovat upeat. Tuolla näköalapaikan muurien päällä kävellessä voi kävellä tuntikausia vaan maisemia ihmetellessä, jos yhtään on maisemien ihailija -tyyppiä. Itse olen juuri sitä, ihan sataprosenttisesti. Näistä kuvista minulle tuleekin kaikkein eniten mieleen Luxemburg ja sen kauneus. Vaikea kuvitella, että mistään muusta kaupungista löytäisi samanlaista näkymää, sen verran uniikilta Luxemburgin kaupunki näyttää.

Jatkoin matkaani vielä tutustumaan laakson kylään Grundiin. Yöelämää en lähtenyt etsimään, mutta kieltämättä laaksosssa virtaava vesi ja siitä heijastuvat valot näyttivät kauniilta iltavalaistuksessa. Tunnelma oli rauhallinen ja mieli seesteinen.

Lukijani vinkkasi minulle myös paikasta nimeltä The Chocolate House. Ja olen edelleen kiitollinen lukijalleni tästä vinkistä, sillä tuon paikan kaakao maistui aivan mielettömän hyvältä. Vaikka helmikuussa Luxemburgissa ei turhan kylmä ollutkaan, teki lämmin kaakao hyvää ja antoi lisää energiaa päiväreissuni loppuun saattamiseksi. The Chocolate Housessa oli iso valikoima erilaisia suklaita – enkä tarkoita suklaalevyjä, vaan eri muodoissa olevia suklaita, kuten nougat-paloja. Kaakaoita oli valittavana pitkä lista, mukiin sai ties minkälaista täytettä ja lautasellekin sai valita kakunpalan melko laajasta valikoimasta. Kovin edullinen paikka ei ollut kyseessä, mutta kyllä köyhä turisti siellä yhden kaakaokupposen joi, varsinkin kun en muuten syönyt kaupungissa ravintoloissa tai edes yöpynyt siellä.

Illan päätteeksi kävelin mahtipontisen Adolphe Bridgeä pitkin takaisin juna-asemalle, josta hyppäsin takaisin kohti Brysseliä lähtevään junaan. Päivä Luxemburgissa oli mukava ja monien kymmenien tuhansien askelien veroinen. Juna Brysseliin vie noin kolme tuntia ja maksaa muutaman kympin suuntaansa. Olisin viihtynyt Luxemburgissa ehkä vielä toisen päivän, sillä joitain asioita jäi näkemättä. Uskon, että pääkaupunkiin riittää kuitenkin hyvin kaksi päivää. Toki Luxemburg olisi koluta läpi vaikka omalla autolla joskus, maalla kun on kokoa vain Suomen pääkaupunkiseudun luokkaa ja pituutta löytyy noin 80 kilometriä.

Pääkaupunki Luxemburgista jäi käteen onnistuneen soolomatkan fiilis, mutta sinne ei välttämättä tarvitse enää palata – toisaalta en panisi pahakseni viikonlopun parisuhdelomaa tuossa Euroopan yhdessä kauneimmista kaupungeista.

Vinkkejä Luxemburgiin:

x Chemin de la Corniche -tasanteelta näköalojen ihailu.
x Grundin alueella laaksossa kävely ilta-aikaan. Jos bilejalkaa vipattaa, etsi täältä illanviettopaikka. Muussa tapauksessa nauti vain maisemista.
x The Chocholate Housessa herkkukaakaolla käynti. Valinnanvaraa riittää!
x Kirchbergin modernissa kaupunginosassa kuljeskelu. Sisältää shoppailumahdollisuuksia ja EU-rakennuksia. Jos et halua kävellä, jää bussilla pois J.F. Kennedyn pysäkillä.
x Casemates du Bock – maanalaiset tunnelit, joita pitkin pääsee kurkkaamaan kauas historiaan.

x Extravinkki: Jos käytät julkista liikennettä, ota käyttöön Mobiliteit-sivu, josta näet aikataulut nopeasti. Kuulemani mukaan Luxemburgissa on viime vuoden maaliskusta asti ollut käytössä ilmainen julkinen liikenne, joten suosittelen hyppäämään bussiin ja kulkemaan sillä paikasta toiseen siinä vaiheessa, kun omat jalat väsyvät.