Vegaanipohdiskelua – ollako vai eikö olla?

Mulla on nyt muutamia viikkoja pyörinyt enemmän mielessä omat arvoni ja niiden yhteys mun ruokavalioon. Oon ollut kasvissyöjä jo pitkään, noin 13 vuoden ajan. Pikkuhiljaa oon myös siirtynyt vegaanisempaan suuntaan ruokailussani. Yhteen vaiheeseen söin pelkkää vegaaniruokaa. Siihen tuli kuitenkin stoppi, kun vietin pitkiä päiviä yliopistolla enkä saanut läheskään joka päivä lämmintä ruokaa. En jaksanut syödä pelkkiä eväitä ja into lopahti.

Tällä hetkellä ruokavalioni on suurimmilta osin kasviperäinen. Joskus kuitenkin saatan käyttää ruoassa proteiinia, joka sisältää maitoa tai kananmunaa, tai sitten juustoa tai ruokakermaa. Ostan satunnaisesti maitopohjaisen jäätelön ja kioskilta haetuissa evässämpylöissä saattaa olla juustoa, sillä toinen vaihtoehto on usein kinkku. En katso e-koodeja karkeista, eli saatan syödä jotain karmiinia sisältävää. Nämä ovat ehkä viikottaisia syömisiä, eivät päivittäisiä. Mutta silti, vähennettävää olisi.

Eläinperäisten tuotteiden käyttö ei ole mun arvojeni mukaista. Mun mielestä ihminen ei voi nostaa itseään eläimen yläpuolelle ja hyväksikäyttää eläimiä oman nautinnonsa tähden. Eläinten tehotuotanto on moraalisesti väärin. Vaikka Suomessa eläimistä pidettäisiin parempaa huolta kuin muualla, elävät ne silti käytännössä koko elämänsä vankeina ja ovat kasvatettuja vain tullakseen tapetuksi ihmisen hedonististen halujen tähden. Jonkun mielestä tää on ok, mun mielestä se ei ole oikein.

Miksi sitten tuen itsekin eläintuotantoa teoillani?

Niin, siinäpä kysymys, jota olen viime aikoina pohtinut enemmän kuin koskaan. Vastaus on oikeastaan yksinkertaisesti sen helppouden takia. On helpompaa valikoida eläinperäinen tuote, jos vegaanisia tuotteita on tarjolla vain vähän tai ei ollenkaan. Nopeaan nälkään on helpompi hakea valmis juustosämpylä kuin pakata jo kotoa käsin leivät varmuudeksi mukaan. Jäätelökiskalla varmasti hyvänmakuinen pehmis on helpompi valinta kuin vegaaninen sorbetti, jonka mausta en edes välitä. Arjen pieniä valintoja tehdessä valitsen helppouden, enkä näe mielessäni sen eläimen kärsimystä, jolta tuote suuhuni päätyi. Asia on vielä helpompaa ohittaa siksi, etten kuitenkaan syö lihaa – kukaan ei suoraan kuole ateriani tähden. Mutta ei se ole silti niin yksinkertaista.

Tehotuotanto on mielestäni väärin ja eläinten joko fyysisesti tai henkisestä väkivaltainen kohtelu on mielestäni väärin. Sen lisäksi on myös toinen seikka: mielestäni ihminen ei ole oikeutettu ottamaan eläimeltä mitään vain oman hyvinvointinsa tähden. Eläimet eivät kuulu ihmisille. Eläinten tuottamat tuotteet kuuluvat eläimille, eläinten tulee saada toimia lajinsa mukaisesti ilman ihmisen välikättä tai pikemminkin välistä vetävää kättä. Ihmisen ja eläimen tulisi toimia rinnakkain, yhteiselossa, pyrkimättä hyötymään toisesta lajista kaikin keinoin. Tämä on mielipiteeni, ja se kulkee rinnakkain veganismin aatteen kanssa.

Joskus nämä asiat vaan unohtaa. Eläinperäisten tuotteiden käyttäminen arjessamme on niin normi, ettei sitä tule edes aattelleeksi, mikä on sen tuotteen todellinen hinta. Enemmän saa nähdä vaivaa sen eteen, jos ei halua käyttää eläimiä hyväkseen. Jos ei halua käyttää eläintuotteita, se tulee erikseen päättää ja tehdä siitä itselleen identiteetti. Siksi se on hankalaa. Kaverini kuvaili minulle näkemäänsä videoa, jossa pieni vasikka riistetään emoltaan ja viedään autolla pois. Lehmä juoksee auton perässä ja kiljuu kauhuissaan – hänen lapsensa on juuri varastettu. Tämän kuuleminen muljautti sydäntäni, mutta ei välttämättä muistu mieleen kesäpäivänä pehmistä syödessäni.

Ovatko nämä syitä vai tekosyitä?

Itse koen hankalaksi myös sen, saanko ikinä kutsua itseäni vegaaniksi olematta valehtelija. Kävin eräässä Facebook-ryhmässä mielenkiintoista keskustelua aiheesta ja ymmärsin vegaaniuden perimmäistä aatetta paremmin. Samalla kuitenkin tunsin oloni epätoivoiseksi. Mullahan on kissa, joka syö lihaa, koska se on kissalle luontaisesti sopivin ravinto. Ajattelen kissani parasta, ja tulen aina hankkimaan sille lihaa syötäväksi. Voinko koskaan olla vegaani? Omalta ruokavalioltani kyllä, mutta sain kuulla, ettei se riitä vegaani-termin käyttämiseen.

Tämä harmittaa siltä osin, että oma identiteettini on minulle tärkeä. Voin toki olla aidosti sitä mieltä, ettei eläimiä tulisi käyttää ihmisten tarpeisiin, mutta jos en voi kutsua itseäni vegaaniksi, jotain katoaa. Identifiointi auttaa minua itseäni oikeasti taistelemaan asioiden puolesta – mutta jos tosissani nousisin barrikadeille eläinten oikeuksien puolesta, saisin varmasti kuulla, että miksi en ole vegaani. Enkä jaksaisi käydä taistelua läpi kahteen suuntaan. Ja joo, voisin aina kertoa ”pyrkiväni noudattamaan vegaanista ruokavaliota” mutta se tuntuu jotenkin kankealta. Ja typerintä tässä nyt on se, että mietiskelen jotain identiteettiasioita, kun pointti on joku ihan muu eli eläinten hyvinvointi.

Kaikki tämä postauksessa ollut on nyt omaa pohdintaani, mun ajatuksia ja mielipiteitä. Tarkoitus ei ole triggeröidä ketään, vaan jakaa ajatuksia ja saada ehkä käyntiin järkevää keskustelua ja pohdintaa. Sellainen on tervetullutta. Päätin muuten näiden pohdintojeni päätteeksi pyrkiä nyt syömään vegaanisesti kodin ulkopuolella. Siellä ovat kuitenkin suurimmat kipukohtani. Pidän itselläni nyt kuitenkin onnistumistavoitteena 95 prosenttia. Eli sen viisi prosenttia saan huijata ja syödä epävegaanista, JOS haluan. Täysin yhtäkkinen siirtyminen ei toimi omalla kohdallani, vaan hiljaa hyvä tulee, ja mun mielestä 95 prosentin vähennys on jo erittäin iso askel. Toivon tämän johtavan siihen, että löydän itseni yhä enemmän vegaanituotteiden parista ja vuoden päästä ei tee edes mieli huijata, kun vegaaninen ruokavalio olisi niin normaali osa arkea. Katsotaan miten käy. Tämän päätöksen tehtyäni mulle tuli rauhallinen olo. Sellainen, että olen nyt toimimassa enemmän omien arvojeni mukaisesti ja vältän sisäiset ristiriidat.