Prostituutiota ja kalliita sipsejä – Geneven matkapäiväkirja osa 1

Toukokuun alussa tein pidennetyn viikonloppuloman Sveitsin Geneveen. Tätä reissua olikin odotettu, sillä sen toteutuminen oli pitkän aikaa vaakalaudalla. Bookkasin kyseisen matkan nimittäin alunperin kesälle 2021, jonka jälkeen matka siirtyi pari kertaa pandemiasta ja muista tekijöistä johtuen. Matkaan siis päästiin kuin päästiinkin toukokuun alussa.

Laskeuduimme perjantaina iltakuuden jälkeen Geneven lentoasemalle hieman aikataulusta myöhässä. Olin etukäteen ottanut selvää, että Genevessä olisi ilmainen julkinen liikenne, ja että lentoasemalta ei pitäisi poistua, ennen kuin on lippuautomaatista lunastanut ilmaisen junalippunsa. Lähdimme siis etsimään automaattia. Se löytyikin uloskäynnin lähettyviltä, mutta ilmeisesti ilmaislippusääntö oli muuttunut. Koneen vieressä oli nimittäin iso kyltti, jossa kissankokoisin kirjaimin ilmoitettiin, ettei ilmaisia lippuja juniin ja busseihin ole enää saatavilla. Jatkoimme siis matkaa ulos, kysyimme apua juna-aseman ovien löytämiseen taksikuskilta, löysimme oikean suunnan, ostimme liput ja istahdimme junaan. Kokonaisuudessaan prosessi oli aika helppo, vaikka vieraassa maassa oikeiden paikkojen löytämisen kanssa saa aina vähän säätää. Mielestäni lentokentillä ja muilla vastaavilla pitäisi olla ns. idioottivarmat kyltit, joita seurata – mielellään englanniksi. Geneven lentoasemalta voi muuten poistua sekä Ranskan että Sveitsin puolelle, joten tässä piti olla hieman tarkkana, ettei lähde väärän maan puolelle haahuilemaan. Vaikka jouduimmekin ostamaan liput junaan itse, ei hinta paljoa kirpaissut – euroihin käännettynä yhden suunnan lippu maksoi noin 3 euroa Geneven lentokentältä päärautatieasemalle, ja matka kesti noin 7 minuuttia.

Juna-asemalla kohtasimmekin seuraavan haasteen: miten löytää hotelli, kun käytössä ei ole sähköistä karttaa. Turvaudun itse aina Google mapsiin pienemmilläkin seikkailuilla, mutta Sveitsi ei ole EU- eikä ETA-maa, joten puhelimen netin käyttö siellä olisi älyttömän kallista. Piti siis pärjätä ilman. Olin aiemmin ottanut näyttökuvan mapsin näyttämästä reitistä hotellille, ja sen avulla osasimme lähteä asemalta ylipäätään oikeaan suuntaan sen jälkeen kun olimme sattumalta valinneet oikean uloskäynnin asemalta pois. Loppumatka sujuikin matkakumppanini älyttömän hyvän hahmotuskyvyn ja suuntavaiston perusteella – itse olisin kävellyt aivan harhaan, vaikka reittiä olinkin jo etukäteen katsellut. Pro tip: Jos aikoo muuten selviytyä majoituspaikkaan omin nokkinensa reissussa, kannattaa mahdollisuuksien mukaan katsoa majoituksen ulkonäkö Google mapsin street viewistä. Näin majapaikka on helpompi bongata kadulta, kun on edes vähän kärryillä siitä, minkä näköistä julkisivua ollaan etsimässä.

Hotellilla kohtasimme ensimmäisen hämmennyksen: Visa-korttini ei toiminut maksuvälineenä respassa. Korttia yritettiin kaikilla mahdollisilla tavoilla saada toimimaan, mutta ei. Tilannetta ei auttanut se, että respatyöntekijä ei puhunut sanaakaan englantia. Minä puhuin englantia ja hän sopotti kiihkeästi ranskaa takaisin. Oletan, että hän kertoi, mikä mättää ja mitä nyt tehdään, mutta en oikeasti osaa ranskaa joten en ymmärtänyt mitään. Tilanteessa kummastutti se, että työntekijä ei edes yrittänyt puhua englantia – ei sanaakaan, ei edes kiitos tai hei. Saimme kuitenkin avaimet huoneeseen, ja pääsimme myöhemmin illalla selvittämään maksuasiaa toisen työntekijän kanssa, jolta englanti sujui. Maksukin meni lopulta läpi Mastercardilla, joten saatoin huokaista helpotuksesta. Huone oli myös pienoinen yllätys – vai pitäisikö sanoa suuri yllätys. Olin varannut kahden hengen superior-huoneen, joka paljastui siis kaksioksi, jossa oli kaksi leveää parisänkyä. En ollut odottanut niin isoa huoneistoa, sillä emme olisi tarvinneet erillistä makuuhuonetta. Ainakin meillä oli riittävästi tilaa!

Perjantai-ilta meni lähinnä kuljeskellessa lähialueella. Hotellimme sijaitsi lähellä Lake Genevaa, jonka rantaa kävelimme edestakaisin. Suosikkipaikaksi valikoitui jo ensimmäisenä iltana järven rannassa oleva pieni tuulinen kaistale, jonka päässä oli majakka. Paikan nimi oli Bains de Paquis. Kaistaleen reunoilla oli laituria ja rantaa, josta bongasimme useammankin joutsenen suojelemassa pesää. Ihmiset antoivat onneksi joutsenien pesiä rauhassa, vaikka moni tunkikin kameroidensa kanssa vähän liian lähelle. Tälle kaistaleelle palasimme monta kertaa uudestaan. Siellä oli myös muun muassa sauna- ja uimamahdollisuudet, mutta jätimme ne tällä kertaa väliin.

Illalla molempien tunnelmat olivat jotenkin levottomat. Kaupunki vaikutti mukavalta, mutta jokin Genevessä tuntui oudolta, enkä pystynyt täysin rentoutumaan. Epäilyttäviä tunteita ei ainakaan poistanut osumisemme kujalle, joiden liikkeiden näyteikkunoissa poseerasivat tiukkoihin vaatteisiin pukeutuneet naiset. Siis ihkaelävät naiset. Hotellin wifin turvin googlettelimme, että prostituutio on laillista Sveitsissä, joten taisimme löytää ammatinharjoittajien liikkeitä. Tilanne tuntui oudolta, sillä en olettanut törmääväni prostituutioon yhtäkkiä iltakävelyllä. Eri asia, jos olisin tietoisesti mennyt esimerkiksi Amsterdamin Punaisten Lyhtyjen alueelle, mutta tämä tuli eteen aivan yllättäen ja herätti siksi hämmennystä.

Olimme suunnitelleet käyvämme kaupassa iltapalaostoksilla, mutta emme hoksanneet, että kaupat menivätkin kiinni kahdeksalta. Löysimme myöhemmin kuitenkin lähistöltä pari pikkukauppaa, jotka olivat auki. Kuten arvata saattaa, pienissä kaupoissa myös hinnat hipovat pilviä ja valikoima ei ole suuri. Hintaesimerkkinä yksi pieni sipsipussi maksoi 6 euroa. Olimme kuitenkin henkisesti jo varautuneet Sveitsin kovaan hintatasoon, joten nappasimme sipsit ja muut iltasnacksit mukaan kaupasta ja painuimme hotellille purkamaan ihmetystä.

Ensimmäisenä iltana olin aivan superväsynyt ja hämilläni. Tykkäsin olla reissussa, mutta Geneve tuntui vaan niin oudolta ja kummalliselta paikalta. Yleensä rakastun uusiin paikkoihin heti ensimmäisellä silmäyksellä, mutta Geneven kanssa ei tällaista yhteyttä perjantaina löytynyt, vaikka kauniita paikkoja näinkin. Olikin siis parempi jättää kaupunkiin tutustuminen seuraavalle päivälle ja alkaa nukkumaan matkaväsymystä pois.

Tämä oli ensimmäinen osa Geneven matkapäiväkirjaa. Haluan käsitellä tämän reissun siinä muodossa, missä alunperin kirjoitin matkablogini postauksia, eli päiväkirjatyyliin. Näitä postauksia on tulossa vielä pari, jonka lisäksi Genevestä nähdään video. Kommentoi alle, mitä tykkäät tässä muodossa toteutetuista matkapostauksista!