Jouluaatto Saksassa

Niin kuin oon moneen otteeseen todennu, niin tän vuoden joulunvietto oli erilainen jo ihan pelkän maantieteellisen sijainninkin perusteella. Napsin kuvia pitkin aattoa, jotta saan vähän jaettua, millasissa tunnelmissa joulua vietettiin tällä kertaa! 🙂

Aattoaamuna nukuin niin pitkään kuin unta riitti, koska halusin ottaa joulun kerrankin ihan tosi rennosti. Heräilin siinä kymmenen jälkeen ja makoilin sängyssä jonkun aikaa joulusuklaata syöden ja The Joulukalenterin aattojaksoa kattoen. Ihan jepa aamu siis! Aamupalan jälkeen mulla oli tarkotus lähteä lenkille, mutta vesisade ei oikein innostanut vetämään lenkkareita jalkaan. Koitin kattoa joulurauhan julistusta netistä, mutta Yle Areena petti mut tässä asiassa täysin eikä suostunut näyttämään mitään jouluohjelmia. ;( Ens vuonna sitte! Suihkun jälkeen alkoi tietenkin paistamaan ihan kunnolla, mutta en sitte viitteny enää juoksemaan lähteä suihkunraikkaana. Sen sijaan tajusin, että tänä vuonna saan avata lahjat just sillon kun haluan! Tästä innoissani aloin availemaan paketteja, joita oli tänä vuonna kaksi, ja ehkä pari liikutuksen kyyneltä saatto tirahtaa lahjoja ihastellessa. Mulla on vaan niin ihana perhe! <3

Aattona lähdin kävelylle ja melkein paahduin talvitakin kanssa ulkoillessa auringonpaisteessa ja siinä seittemän asteen celsiuksissa. Tarkotus oli mennä joulumarkkinoille, mutta nehän olikin suljettu aattona. Sen sijaan kävin muuten vaan kiertelemässä ja ihastelemassa keskustan alueen jouluvaloja ja joulukoristeita, ja kävelin pidempää reittiä takasin kotiin nauttien hyvästä ilmasta. Kotiin palattuani skypetin mummolaan, jossa mun perhekin oli osittaisella kokoonpanolla paikalla. Harmi kyllä Skype pätki ihan ennätyspaljon, eikä puhelusta oikeen tullu mitään… Tästä jäi vähän surku olo mieleen ja ekan kerran vähän tympäs olla yksin kotona. Viestittely ystävän kanssa kuitenkin helpotti, ja sain samalla nauraa omille puuronkeittotaidoilleni… 😀 Mun nimittäin oli tarkotus tehdä vaihtareiden jouluillalliselle perinteistä suomalaista riisipuuroa, mutta homma ei mennyt ihan putkeen. Pitkän taistelun jälkeen puurosta tuli kuin tulikin puuroa, joskin tosi makeeta, koska ne hiutaleet oli jostain vauvanruokahyllyltä haettu… Ja mantelipussikin teki mystisen katoamistempun. Mutta kanelilla ja sokerilla maustettuna puuro meni kaupaksi, vaikkei ihan niin perinteinen suomalaisherkku lopulta ollutkaan!

Kuuden aikaan alko mun luo tipahtelemaan vaihtareita jokaisella mukanaan omasta kulttuuristaan tuotua jouluruokaa. Mun riisipuuron lisäksi pöydässä oli tarjolla turkkilaisen kulttuurin, jossa ei muuten joulua vietetä, antimia tomaattisessa kastikkeessa olleiden perunoiden ja lihapullien muodossa. Venäläinen kaveri toi lihatäytteisiä mykyjä, Espanjan suunnalta pöytään saapui omeletteja ja japanilaiset tytöt toivat jonkinnäköistä lohi-katkarapu-salaattia, joka kuulemma muistutti jollain lailla sushia. Unkarilaiset tytöt toivat jotain oikeessa yläkulmassa näkyvää, jonka koostumusta tai ainesosia en osaa selittää, mutta tän jutun päälle laitettiin sour cremeä ja juustoraastetta. Tää erikoinen unkarilainen herkku oli mun ehdoton lemppari! Mäkin maistoin kaikkea, vaikka normaalisti en lihaa syökään – joulusin kuitenkin saatan ottaa lautaselle eläinperäisiäkin ruokia, varsinkin nyt kun oli ehkä ainutkertaisesti tarjolla juttuja noin monesta eri kulttuurista. Ruokien upotessa parempiin suihin korkattiin myös muutama viinipullo porukalle ja juteltiin mukavia. Maistatin muutamalla tyypillä myös suomalaista salmiakkia, ja yllättäen kaikki rohkeet kokeilijat tykkäs siitä! 😀 Ennen puoltayötä kaikki hipsivät omiin koteihinsa tyytyväisinä onnistuneesta joulunvietosta. Tää illallinen oli loistava idea, vaikka itse idean keksijänä sanonkin, ja teki tästäkin vaihtoehtojoulusta todellakin kokemisen arvoisen. Haikeus kotimaista joulua kohtaankin pysy pois melkein koko päivän, enkä oo enää yhtään varma siitä, onko seuraavaakaan joulua ihan pakko viettää kotona… Sen verran kiva tapa tääkin oli, onneks päätin jäädä jouluksi tänne!