Irtisanouduin työstäni, koska olen niin väsynyt

Hetki sitten jouduin tekemään vaikean päätöksen. Syksyni on ollut raskas, kuten olen joka välissä jaksanut toitottaa. Olen tehnyt kahta työtä sekä kolmanteen paikkaan keikkahommia, ja neljännelle työnantajalle vähän freelance-juttuja. Samalla olen opiskellut yrittäen pysyä tavoitetahdissa, jotta asiat eivät jäisi roikkumaan.

Toiseen työpaikkaan tein 6h viikossa sopimuksen, toiseen 4h viikossa. Ajattelin pystyväni tasapainottelemaan näiden välillä, mutta kun kummastakin työpaikasta tarjottiin koko ajan yhä enemmän vuoroa, alkoi kurkkuani kuristaa. Joka viikko työvuorolistojen julkaisemisen jälkeen ahdistuin yrittäessäni sovittaa vuoroja keskenään yhteen sekä kaikkien muiden menojeni kanssa sopiviksi. Tuntui, että käytin suhteessa mielettömän paljon aikaa siihen, että saan kalenterini toimimaan. Pari työvuoroa viikko toisensa jälkeen pariin työvuorottomaan päivään viikossa. Ahdisti, kun arki tuntui olevan täynnä pelkkää järjestelyä – pelkästään negatiivisella tavalla.



Lopulta kävin toisen työnantajani kanssa juttelemassa kahden kesken. Itku kurkussa kerroin hänelle tilanteestani, rahallisesta ahdingosta ja koko ajan kasvavasta työmäärästäni. Hän kuunteli ja ymmärsi. Minulla ei ollut mitään punaista lankaa, eikä tietoa siitä, mihin halusin keskustelun johtavan. Halusin vain kertoa, että en ole tahallani hankala, vaan juuri nyt on vaan raskasta. Lopulta päädyimme täydessä yhteisymmärryksessä ratkaisuun, ja allekirjoitin irtisanomisilmoitukseni. Kahden viikon irtisanomisajan jälkeen tulen jatkamaan toisessa työpaikassani extrana, eli tarvittaessa töihin kutsuttavana työntekijänä.

Päätös oli minulle vaikea, koska olen huono luopumaan asioista. Pidän todella paljon työstäni, mutta joka vuoro tuntui raskaalta suorittamiselta henkisen ahdingon ollessa suurta. Asia kasvoi päässäni niin suureksi peikoksi, että siitä keskusteleminen työnantajan kanssa tuntui mahdottomalta. Voin vain kiittää häntä siitä, että hän on hyvä pomo ja osasi suhtautua asiaan paremmin kuin olisin voinut toivoa. Extraksi jääminen oli minulle paras ratkaisu, sillä en joutunut luopumaan työstäni täysin, mutta voin tehdä vuoroja omien aikataulujeni mukaan.



Päätöksen tehtyäni tunsin kirjaimellisesti painon putoavan pois rintalastani alta. Sen jälkeen myös työvuorojen tekeminen on ollut aidosti kivaa, ja toivon todella pystyväni jatkossa tekemään edes parin viikon välein vuoroja. Taputan itseäni selkään siitä, että uskalsin tehdä, kuten minusta parhaalta tuntui. Muille tämä saattaisi olla pieni asia, mutta minulta tämä vaati aika paljon selkärankaa. 

Nyt on parempi olla.