Suomalaiset hiljaiset säännöt – kuinka hyvin ne pätevät minuun?

Bongasin Ilta-Sanomista hauskan artikkelin otsikolla 14 hiljaista sääntöä, jotka kaikki suomalaiset tietävät. Tykkään silloin tällöin lukea tällasia artikkeleita ja pohtia, mitkä kohdat toteutuvat omalla kohdallani. Suomalaisuus-testi on aina hauskaa tehtävää, vaikka tässä kyseisessä testissä heti otsikko häiritsee – kohtia kun on 14 sijaan 15.

Ajattelin, että koska aihe koskettaa myös mun blogin teemoja vahvasti, olisi hauska jakaa nämä kohdat ja omat pohdinnat tännekin. Disclamerina, tämä postaus on kirjoitettu kieli poskessa ja kommentit ovat omasta näkökulmastani tehtyjä, enkä oleta kaikkien olevan samanlaisia tai samaa mieltä asioista.

1. Jonossa pidetään vähintään metrin turvaväli edellä olevaan eikä puuskuteta toisen niskaan.

Kyllä, ehdottomasti samaa mieltä. Ärsyttää kaikki niskaan hönkijät, mutta varsinkin täällä Tukholmassa se on vaan todella yleinen tapa niin kaupan kassalla kuin ruuhkaisilla metroasemillakin. Ja tukholmalaistuneena en myöskään itse pidä niitä turvavälejä, vaan yhtä lailla olen iholla ja hengittelen niskaan tilanteen vaatiessa. Mieluummin tosin pitäisin sen oman tilan koskemattomana tilanteessa kuin tilanteessa.

2. Kun kylässä käsketään kahville, ei pidä nousta liian innokkaana. Ensin odotellaan, että emäntä tai isäntä toistaa kehotuksensa pariin kertaan.

Haha, tunnistan tämän hyvin suomalaiseksi tavaksi ja oon tehnyt tuota myös itse. Mutta nykyään yritän olla aina se ensimmäinen reipas, joka sanoo, että mä ainakin haluan kahvia tai mulla on jo nälkä, ja nousta hakemaan tarjottavia. Muut seuratkoon perässä jos seuraavat, ainakin pääsen ensimmäisenä santsikierrokselle jos muut vitkuttelevat kovinkin pitkään.

3. Saunaan ei mennä uimapuku päällä. Paitsi joihinkin turistisaunoihin saa nykyään mennä, ja se tuntuu hyvin väärältä.

Jos pääsisin saunaan, niin menisin alasti tai uikkareilla, ihan sama. Saunaa on ikävä! Mutta joo, sekasaunoissa pitäydyn uikkareissa ja muuten ihan aataminasussa. Tämä alastomuus-aihe eri kulttuureissa on muutenkin mielenkiintoinen, voisin joskus käsitellä omia ajatuksia ja ehkä vähän hassuja tilanteita, mitä pukukopeissa on tämän aiheen tiimoilta sattunut Suomen ulkopuolella.

4. Viimeistä kakun tai piirakan palaa ei voi ottaa. Ensin on vähintäänkin ehdotettava, että sen voi laittaa puoliksi jonkun toisen kanssa.

Tunnistan piirteen itsessäni. Uskon kuitenkin, että teen sen vähän eri syistä mitä tässä haetaan. Haluan olla kohtelias, kyllä, mutta kyllä voin jossain juhlissa napsaista sen viimeisen palan. Läheisteni kanssa taas herkkuja syödessä yritän aina tarjota niitä viimeisiä muille, vaikka itsekin tykkäisin, koska uskon että muut nauttivat niistä mua enemmän.

5. Kahvia tulee juoda aina ja kaikissa tilanteissa. Kello 16:n jälkeen siitä voi kuitenkin kieltäytyä yöuniin vedoten. Jos ei juo kahvia, on varauduttava kuulemaan ihmettelyä.

Haha, kyllä! Ja Ruotsissa ei myöskään tästä pääse eroon, sillä fikailu kuuluu kulttuuriin niin vahvasti. Itselläni kello viiden jälkeiset kahvit vaikuttaa yöuniin, ja yritän muutenkin vähän hillitä sitä kahvin tolkutonta litkimistä. Mutta fikailu on vaan parasta ja teen juonti epäilyttävää.

6. Kylään tullaan tasan kutsuttuna kellonaikana, ei aiemmin tai myöhemmin. Jos sattuu olemaan aikaoptimisti, on pientäkin myöhästelyä syytä pahoitella vuolaasti.

Mä olen aikaoptimisti pahimmasta päästä, enkä varmaan koskaan ole tasan kutsuttuna kellonaikana paikalla. (Sitä ennemmin oleminen taas olisi kauhistus ja kiusallista.) Vuolaasti pahoittelusta en tiedä, mutta kyllä aina jotkut selittelyt myöhästymiselle kerron, kuten missasin metron tai eksyin matkalla. Tapahtuu muuten yllättävän usein ihan oikeastikin.

7. Bussipysäkillä muodostetaan pisaran mallinen jonomuodostelma, jossa bussin etuoven paikkeilla on enemmän ihmisiä ja muut odottelevat visusti kauempana. Kaikilla on kuitenkin parin metrin välit toisiin, oli korona tai ei. Katoksen alle ei pakkauduta edes sateella, jos siellä on jo muita ihmisiä.

Tästä oon päässyt eroon, kiitos Tukholman ruuhkaisten metroasemien, joissa pitää välillä oikeasti puskea ihmisjoukon läpi väkisin, että mahtuu mukaan täpötäyteen metroon. Jos pysäkillä on tilaa, niin en kyllä kenenkään viereen liimaudu, vaan pidän sopivaa turvaväliä. Isot väkijoukot ja ruuhka eivät kuitenkaan enää ahdista mua samalla tavalla kuin ennen – toisaalta mulla ei ole kunnollista kokemusta monen miljoonan ihmisen kaupungeista.

8. Kun saa kehuja osakseen, on syytä vähätellä. Suomalaisuuden ydintä kuvaavat oivallisesti toteamukset, että ”no, tämä nyt on vain tämmöinen” ja ”ei tehdä tästä nyt numeroa”.

No nyt voin rehellisesti sanoa, että ei pidä mun kohdalla paikkaansa. Varmasti on aiemmin pitänyt, mutta olen tietoisesti opetellut tuosta pois. Jos joku kehuu mun vaatetta tai ulkoista ominaisuutta, kiitän ja kerron yleensä itsekin pitäväni siitä erittäin paljon. Miksi muuten olisin sen päälleni valinnut?

9. Saunasta ei saa poistua välittömästi sen jälkeen, kun joku on heittänyt löylyä. Muutenhan lämpö karkaa ovesta pihalle, kauhistus!

Tulee mieleen niin monta muistoa lapsuudesta, kun on pitänyt kärvistellä alalauteella käsi ovenkahvalla, kun heti löylyn heiton jälkeen ei saanut avata ovea. 😀 Mutta edelleen, olispa sauna.

10. Sää on aivan pätevä puheenaihe. Yleensä se on liian kuuma tai liian kylmä, ja sitä on syytä päivitellä aina mahdollisuuden tullen.

Kyllä, sää on taattu jäänmurtaja. En pidä säästä valittamisesta, mutta kepeä päivittely ja jutustelu ovat aivan ok.

11. Kun tuttu kehuu keränneensä ämpärikaupalla sieniä tai marjoja, ei ole kohteliasta tiedustella, mistä hän moisia aarteita tarkalleen löysi.

En voi samaistua. En lähtisi sieneen tai marjaan vaikka tietäisin millaisen apajan. Ja jos haluisin lähteä, niin kyllä varmaan ihan rohkeasti kysyisin, että minne päin kannattaa mennä että löytää hyvän paikan keräillä. EDIT: Pakko pyörtää puheeni: olin viime sunnuntaina puolukassa. Call me crazy. Voin jakaa kyllä apajani, ei huolta.

12. Jos eksyy tai ei tiedä minne mennä, ohikulkijalta kysytään neuvoa vasta viimeisenä vaihtoehtona.

Nauratti, kun kävin monen vuoden tauon jälkeen salilla, ja hermoilin sitä etukäteen. Mun isä sanoi mulle puhelimessa, että muista, että voit aina kysyä neuvoa työntekijöiltä. Totesin vaan, että en ikinä. 😀 Mutta fakta on se, että en oikeasti arastele kysyä neuvoa, jos sitä todella tarvitsen. Totta kai haluan aina ensin yrittää itse, mutta tiedän myös ihmisiä, jotka mieluummin jättävät asian tekemättä kuin kysyvät neuvoa. Mulla ei ole ongelmaa kysyä neuvoa, jos en itse jotain tiedä.

13. Kengät otetaan pois sisällä. Suomalainen saa vilunväreitä, kun amerikkalaisissa tv-sarjoissa talsitaan sisällä – tai mikä pahinta, maataan sohvalla tai sängyssä kengät jalassa.

Täysin samaa mieltä. Jos on kylmä, laitetaan villasukat. Muistan, kun Keniassa kuljettiin paljain jaloin sisällä, mutta vessaan mennessä piti laittaa kengät hygieniasyistä. Sen kyllä tein ihan mielelläni.

14. Jos ulkomaalainen puhuu joulupukista, Muumeista tai Nokiasta, on aina syytä tiedottaa, että ne ovat muuten kaikki kotoisin Suomesta.

Luonnollisesti. Jos Suomesta tulee jotain maailmalle mistä olla ylpeä, niin kyllä siitä pitää kertoa. Tämä johtuu kyllä varmasti myös siitä, että vähän kauempana ei usein tiedetä, mikä Suomi on, ja Ruotsissa taas ei yleisesti tiedetä Suomesta mitään. Kukas kissan hännän nostaa, ellei kissa itse.

15. Minua varten ei tarvitse keittää. Mutta jos joku muu ottaa kupposen kahvia, niin voinhan minäkin.

Se on muuten prikulleen näin.

Mitkä kohdat osuivat tai eivät osuneet teihin erityisen hyvin? 🙂