Muuttomatkakertomus – ei mennyt ihan nappiin!

Meidän muuttomatkamme Vaasasta Tukholmaan sujui kivasti, mutta ei todellakaan mutkattomasti. Matkaan kuului muun muassa yöllinen seikkailu väärässä kaupungissa sekä vähäiset yöunet… Mennään siis itse asiaan – yritän pitää kertomuksen lyhyenä, mutta katsotaan kuinka käy.

Alkuperäinen matkasuunnitelmamme oli siis tämä:

Ma 19.10. Laiva Vaasa-Uumaja, lähtö klo 20.00, saapuminen klo 23.30

Ti 20.10. Juna Uumaja-Tukholma, lähtö klo 01.33, saapuminen klo 9.22

Eli Uumajassa olisi kaksi tuntia aikaa siirtyä satamasta juna-asemalle. Ostin etukäteen bussiliput, ja siirtymiseen menisi noin puoli tuntia, joten aikatauluun oli varattu aikaa myös muutoksille.

Jos muuten hintatiedot kiinnostaa, niin muuttomatka maksoi yhteensä noin 249 euroa.

Laiva eläinhytillä 103e, juna eläinhytillä 110e, taksi kotoa satamaan noin 20e ja bussi satamasta keskustaan 16e. Hinnat ovat kahdelta henkilöltä, eli kumpikin maksoimme noin 124,50 euroa muutosta monen laukun ja kissan kanssa. Täysin kohtuullinen hinta mielestäni.

Suljimme siis Vaasan kotimme ovet viimeistä kertaa seitsemän aikaa illalla, ja hyppäsimme etukäteen tilattuun taksiin. Hypätä tosin on ehkä väärä verbi, sillä meillä oli mukana viisi laukkua + Fredi kantokopassaan, joten kovin kevyesti taksiin nousu ei sujunut. Pääsimme kuitenkin hyvissä ajoin Wasalinen satamaan, jossa kaikki sujui näppärästi. Ainoastaan mun lippujen ostajana tuli näyttää henkkarit, ja siihen kävi myös ajokortti. Meillä oli maskit päässä koko ajan satamassa.

Oma hytti lähes tyhjässä laivassa

Laivamatkalle olimme ostaneet oman hytin, mikä oli erinomainen vaihtoehto. Neljän tunnin matka monen laukun kanssa olisi ollut ikävä viettää laivan käytävillä tai ravintolassa roikkuen. Hytissä voitiin päästää Fredi vapaaksi kopastaan, ja toki koronatilanteessa oma hytti on mukavampi vaihtoehto kaikin puolin. Laivareissu menikin lähinnä hytissä levätessä, hyvillä mutta jännittynein mielin. Poistuimme hytistä vain syömään. Laivalla oli yleisesti todella vähän porukkaa, lähinnä työmatkalaisia, kuten rekan kuljettajia näytti olevan.

Laivasta poistumisen kanssa ei ollut ongelmaa. Olimme tullanneet Fredin etukäteen, joten meidän ei tarvinnut käydä tullin kautta ollenkaan. Rajalla ei ollut mitään tarkastuksia. Odottelimme hetken bussia, kunnes nopeasti infoluukulta kysyessä selvisi kulkuvälineemme olevan pihalla odottava tilataksi. Siellä oli aika tiivis tunnelma, mutta kaikilla matkustajilla oli maskit ja kopassaan makoileva Fredi aiheutti ihastusta. Olimme ajatelleet mennä bussilla vain keskustaan, mutta päätimme ottaa riskin ja jatkaa päätepysäkille. Se osottautui olevan rautatieaseman vieressä, joten riskin otto kannatti ja olimme ajoissa paikalla odottelemassa saapuvaa yöjunaa.

Ja sitten alkoivat ongelmat…

Ehdimme olla jonkin aikaa lämpimässä asemarakennuksessa Uumajassa, kunnes yhtäkkiä sisään paukkasi pari vartijan näköistä miestä. He kertoivat, että juna ei kulje ollenkaan Uumajan läpi ratatöistä johtuen, ja meidän pitää välittömästi lähteä naapurikaupunkiin. Bussi odotti valmiina oven edessä, ja keräsimme äkkiä kamppeemme ja nousimme sen kyytiin. Alkuhämmennyksen häivyttyä alkoi koko juttu naurattaa – yhtään kyseenalaistamatta lähdimme keskellä yötä bussilla parin muun tyypin kanssa jonnekin, emme edes tienneet mihin, ja toivoimme parasta. Uusi paikka osoittautui noin 30 kilometrin päässä sijaitsevaksi kunnaksi nimeltä Vännäs.

Uusi asema osoittautui suoraan sanoen järkytykseksi. Uumajan siistiin ja lämpimään asemaan verrattuna Vännäksen asema oli kamala. Sisällä oli penkkien alla tyhjiä kaljapulloja ja roskia, siellä haisi virtsa ja valvontakamerat oli rikottu. Eli paikka oli juuri sen näköinen, että humalaisen kodittomien jengin voi olettaa pelmahtavan sisään yötä viettämään koska vain. Boarding taululla ei näkynyt meidän junaa ollenkaan, vain aamuyön junia pohjoiseen päin. Hetken pohtimisen jälkeen etsin käsiini bussikuskin, jolta kysyin, tietääkö hän koska junan on määrä saapua. Mun väsynyt yöllinen ruotsi ja bussikuskin olematon englannin taito ja erittäin vahva ruotsin murre ei ollut hyvä yhdistelmä. Onneksi toinen matkustaja tuli tulkkaamaan ja he jäivät selvittämään asiaa keskenään.

Yhteensä noin 40 minuutin Vännäksen asemalla olon jälkeen tilanteen nurinkurisuus alkoi valjeta meille. Bussikuski sai selville, että yöjuna ei ole tulossa Vännäkseen – se oli Uumajassa aivan kuten pitikin. Eli olimme aivan turhaan vaihtaneet kaupunkia keskellä yötä! Muutaman matkustajan voimin hyppäsimme takaisin bussiin, ja kuski kaahaili tuhatta ja sataa takaisin Uumajaan. Junan sanottiin odottavan asemalla, mutta emme tienneet, ehdimmekö siihen kuitenkaan. Jos emme ehtisi, edessä olisi hotellin etsiminen yöllä lemmikin kanssa, ja uuden junan varaaminen aamulle. Tämä vaihtoehto ei houkuttanut, sillä päiväjuna istumapaikalla tuntuisi paljon pidemmältä kuin yöjuna makuuvaunussa, jossa Fredinkin voisi päästää vapaaksi.

Loppu hyvin, kaikki hyvin

Bussin kaahailtua takaisin Uumajaan kohtasimme iloisen näyn asemalla – juna odotti kuin odottikin meitä. Junan henkilökunta tuli vastaan ja ohjasi meidät oikeaan vaunuun, ja bussikuski kantoi painavan laukkuni junaan. Meille pahoiteltiin tilannetta ja tultiin vielä varmistamaan, että kaikki on nyt varmasti hyvin. Kello oli tässä vaiheessa noin puoli kolme yöllä, ja tunnelmat olivat väsyneen naurunsekaiset. 

Koko juttu tuntui niin absurdilta, ja omaan yöjunan hyttiin pääseminen tuntui taivaalliselta kaiken odottelun, säntäilyn ja epävarmuuden jälkeen. Hetken pohdimme, miten yläsänkyihin kiikkuminen onnistuu, mutta lopulta pienellä akrobatialla kipusimme omiin sänkyihimme katonrajaan ja adrenaliinin laskettua junassa nukkui yllättävän hyvin.

Aamulla selvisi, että olimme lopulta vain puolisen tuntia myöhässä alkuperäisestä aikataulusta. Muutaman tunnin yöunilla ja ison matkatavaramäärän kanssa otimme suosiolla taksin uuteen kotiimme. Yöllinen seikkailu nauratti, ja aamukahvi uudessa kodissa maistui hyvälle. Mietin, olisiko pitänyt reklamoida junayhtiön isosta mokasta, mutta en taida jaksaa. Kaikki meni lopulta kuitenkin hyvin, ja saatiin heti alkuun pikku seikkailu aikaiseksi, ja meille jäi ihan positiiviset fiilikset junahenkilökunnan hyvästä palvelusta johtuen. Welcome to Sweden.

Postaus on osa Travel Thursday -postaussarjaa. Julkaisen epäsäännöllisen säännöllisesti torstaisin matkailuaiheisia postauksia. Travel Thursdayssa muistellaan tehtyjen matkojen kohokohtia, kerrataan kummallisimpia matkamuistoja, vinkataan uusista kohteista sekä haaveillaan tulevista reissuista. Kaikki postaussarjan osat löydät travel thursday -tagin alta.