Mitä tässä nyt pitäisi tuntea?

Ahdistaa. Turhattaa. Naurattaa. Väsyttää. Olen täynnä energiaa. Luovuuspuuska. Stressin myötä rytmihäiriöinen sydän. Tunnen kiitollisuutta. Tylsistyttää. Innostun.

Ja kierros alkaa alusta.

Ajattelin kertoa teille mun fiiliksistä, mutta tajusin sen olevan vaikeaa, sillä mun fiilikset ja mielialat vaihtelee koko ajan. Oon aina ollut impulsiivinen ihminen, joka elää tunteella. Sen myötä saman päivän sisällä voin ahdistua ja täristä sohvalla, mutta olla myös hyvin onnellinen.

Oon koko ajan kokenut olevani hyvässä tilanteessa tässä epidemiassa. Eräänlainen sivustakatsoja, jota koskettaa muille sattuneet kurjuudet, mutta jonka ohi ne pahimmat vaikutukset liukuvat. Sen takia jaksan olla positiivinen.

Mut osa-aikalomautettiin työstäni. Lisäksi freelance-keikkojeni määrä romahti, joten tulot putoavat usealla sadalla eurolla kuussa. Tukea tai korvauksia ei tule, koska olen opiskelija. Kuten siis viime postauksessa sanoin, en ole selvinnyt tilanteesta kuivin jaloin.

Olen tyytyväinen, että mulla on säästöjä, ehkä ekaa kertaa elämässäni. Harmittaa, koska kuvittelin käyttäväni ne rahat johonkin kivaan.

Toisina päivinä säkenöin luovuutta, ja luonnostelen useita blogipostauksia. Seuraan innolla lukijamäärien kasvua.  Näen tilanteen hyvänä ajankohtana tuottaa sisältöä, sillä somekanavia kulutetaan paljon. Jaan somessa positiivisia asioita koska hei, mä olen positiivinen. Suurimman osan päivästä olen hyvällä tuulella, eikä ketään kiinnosta kuulla siitä, miten välillä ahdistaa.

Haluanko jakaa ihmisten tietouteen sitä, miten lomautuspäätöksen jälkeen olin ensin hyvällä tuulella, mutta parin tunnin päästä haukoin henkeä sohvalla, koska rintaan pisti niin paljon ahdistuksen vyöryessä ylitseni? Kuka siitä tiedosta hyötyy? Mieluummin kerron sen, kuinka ihanaa on aamuisin makoilla kymppiin asti sängyssä ja sen jälkeen lukea kirjaa. Mieluummin keskityn siihen.

Halusin kertoa teille arjen hyväntekeväisyysvinkkejä, mutta en saanut postausta kirjoitettua. Koitin turhautuneena järjestellä ajatuksiani, mutta siitä ei tullut yhtään mitään. Poikaystäväni ehdotti minulle, että mitä jos vaan kirjoitat fiiliksistäsi. Ja niinpä mä kirjoitin. Rehellisesti kerron, miltä musta tuntuu.

Välillä stressaa mielettömästi, ja ravaan turhautuneena ympäri asuntoa haukaten happea kylmällä parvekkeella. Välillä taas on tosi hyvä ja seesteinen olo. Kyllä kaikki vielä järjestyy, ja mulla on asiat hyvin. Mä en tiedä, mitä tässä pitäisi tuntea, mutta mä tunnen vähän kaikkea.

Millainen olo sulla on?