Vastuullisen matkailijan arvopohja – miksi matkustan?

Vihdoin se alkaa – blogiin tulevat vastuullisesta matkustamisesta tulevat tekstit. Tämä aihe on pyörinyt mielessäni jo pitkään, koska se yhdistää näppärästi kaksi blogini pääaihetta – ekologisuuden ja matkustamisen – jotka muuten ovat haastava yhtälö. Olen lukemattomat kerrat pyöritellyt mielessäni vastuulliseen matkailuun liittyviä postausaiheita, mutta aihe on minulle niin tärkeä, että tuntuu olevan vaikeaa saada ajatuksia ulos. Samalla vastuullisuus itsessään on suuri ja moniulotteinen käsite. Kuka mieltää minkäkin vastuulliseksi, se ei ole yksioikoista. Samalla pelkään, jos leimaan itseni vastuullisuuden matkailun puolestapuhujaksi, saanko itse jossain vaiheessa kuraa niskaan. Luonnollisestikaan kaikki tekemäni asiat eivät aina ole täydellisyyden parhaasta päästä – sinne on pitkä matka ja ihminen on inhimillinen olento, joka joskus pistää omat halunsa kaiken edelle.

Mietin pitkään, mistä aloitan vastuullisen matkailun postaukseni. Päätin kuitenkin aloittaa ihan alusta, matkailun ytimestä, omasta näkökulmastani tietenkin. Tämä aihe on tärkeä pohtia, jotta pystyn arvioimaan omaa matkustuskäyttäymistäni ja muuttamaan sitä vastuullisempaan suuntaan. Eli etsitään kaikkein pohjimmainen syy – miksi matkustan?

Haluan kokea asioita

Ihminen oppii parhaiten yhdellä näistä oppimistyyleistä: visuaalisesti eli näkemällä, audiotiivisesti eli kuulemalla tai kinesteettisesti eli tuntoaistin kautta. Itse olen ehdottomasti kinesteettinen oppija, jota Peda.netin sivuilla kuvaillaan näin: Oppiminen tapahtuu pääasiassa itse kokemalla ja tekemällä käytännössä. Hänelle on tärkeä, miltä jokin esine, asia tai liike tuntuu. Oppiminen on fyysisesti suuntautunutta. Hänelle oppimisympäristön viihtyisyys ja miellyttävä tunnelma ovat oppimisessa tärkeitä. Hänelle kokemus ja tunnelma luokassa on erityisen tärkeitä.

Tuo pätkä kuvailee minua täysin. Olen aika hyvä mielikuvamatkailija, joka lukiessaan lähes istuu Rooman katukahvilassa tai haistaa meren tuoksun Kreikassa. Kuitenkin, jotain jää uupumaan. Jotta voin saada kokemuksen, minun täytyy kokea ne asiat itse. Muiden matkatarinoita on mahtavaa lukea ja erilaisia matkaohjelmia kiinnostava katsoa. Ne toimivat kuitenkin inspiraationa, eivät matkailuhimon tyydyttäjinä. Minun täytyy olla paikalla fyysisesti, jotta voin kokea. Ja kokemukset tuovat minulle enemmän onnellisuutta kuin mikään materia, kokemuksille minä elän.

Haluan ymmärtää

Tämä on kohta, jonka vuoksi suosittelen ihan jokaista matkustamaan, edes vähän, edes kerran. Maailmaa nähneet ihmiset ovat usein avarakatseisempia, empaattisempia ja ymmärtäväisempiä kuin kuplan sisällä eläneet. Tämä oli minun subjektiivinen kokemukseni. Tuo on oikeastaan aika loogista. On vaikea ymmärtää jotain, jota ei ole itse nähnyt. Minun täytyy nähdä asiat omin silmin, jotta silmäni voivat avautua täysin.

Oma vapaaehtoistyökokemukseni Keniassa opetti minulle paljon, ja itseasiassa opettaa edelleen. Kun näin, miten kehitysmaassa eletään, ymmärsin paremmin. Ymmärsin miksi asioiden muuttuminen on hidasta, ymmärsin miten syvällä ongelmat voivat piillä. Miten meidän apuamme tarvitaan, miten kaikki ovat samanarvoisia ihmisiä erilaisilla lähtökohdilla. Maailma ei ole niin mustavalkoinen. Näin pikkusen politiikkaan poiketen, monet ajattelevat, että Suomeen ei pitäisi päästää turvapaikanhakijaksi ketään, jolla on pieninkään rikos taustalla. Maailman näkeminen on opettanut minulle, etten ole samaa mieltä. Olen ymmärtänyt, että pieni rikos Suomessa on eri asia kuin pieni rikos köyhemmässä maassa, huonommissa olosuhteissa. Joskus vaihtoehdot ovat vähissä, joku on normaalia, on pakko tehdä vaikeita ratkaisuja kun turvaverkkoja ei ole. En sano, mikä on oikein ja mikä väärin – sanon, että ymmärrän. Enkä ole enää niin tuomitseva.

Olen ymmärtänyt myös sen, etten voi asettaa itseäni ja länsimaista, rikasta elämäntapaa muiden yläpuolelle. Tämä minun tuli oppia sekä näkemällä että käymällä useita keskusteluja ihmisten kanssa ympäri maailmaa. Ymmärrys on avain myös muiden auttamiseen ja epäsyrjivään käytökseen. Matkailu avartaa.

Haluan uutta perspektiiviä elämääni

Nyt menen vähän itsekkääseen ajattelutapaan, mutta minun todella täytyy välillä mennä kauas, jotta näkisin lähelle. Omien arkisten asioiden arvostaminen unohtuu nopeasti kun ne ovat läsnä joka päivä ja niitä ei tarvitse ajatella. Kirjoitin Keniasta käsin ylös asioita, joita kaipaan Suomesta. Listalta löytyy muun muassa käsien pesu, sähköhammasharjan käyttö ja vessan vetäminen. Jep, arjen onni voi olla pienistä asioista kiinni. Näitä asioita en vaan osaisi arvostaa, jos en olisi niitä ”menettänyt”. Ja nykyään, kun ne ovat taas tavallisia arjen asioita, arvostaminen unohtuu. Siksi uuden perspektiivin hakeminen matkailulla on minulle tärkeää.

Haluan laajentaa näkökulmiani näkemällä kaikenlaista elämää maailmalla. Haluan muistaa omat etuoikeuteni, jotta osaan arvostaa niitä enkä pidä itsestäänselvyytenä. Haluan olla omalta osaltani auttamassa niitä, jotka eivät ole etuoikeutettuja, mutta minun tarvitsee muistaa muiden asiat ja muistuttaa niitä itseäni. Matkailemalla se onnistuu paremmin. Matkailu antaa minulle myös inspiraatiota olla parempi ihminen.

Siinä missä muistan arvostaa omia etujani enemmän matkailun myötä, osaan myös kritisoida kotimaatani ja asuinmaatani. Kun näen, miten asiat toimivat tai eivät toimi muualla, osaan peilata niitä tottuneisiin tapoihin. Moni asia toimii muualla paremmin kuin Suomessa tai Ruotsissa. Jopa Suomen ja Ruotsin välillä toimintatavoissa on isoja eroja. Vaikka tiedän olevani monessa asiassa todella suomalainen ja haluankin olla, toivon olevani myös kykeneväinen imemään muista kulttuureista hyviä palasia ja sekoittamaan kaiken yhteen toimivaksi kokonaisuudeksi. Yksilön lisäksi ajattelen tätä myös yhteiskunnalliselta kannalta.

Matkalla olen elossa

Yksinkertaisesti näin. Hiuksissa puhaltava tuuli, kapeat mukulakivikujat vanhoissa kaupungeissa, ravintolaan meneminen ilman, että ymmärtää puoliakaan listasta, lähikaupassa outojen tuotteiden ihmettely, julkisten kulkuvälineiden kyydissä istuminen ja ikkunasta katselu. Uuden ihmettely, nuuhkiminen ja tutustuminen. Oivaltaminen. Nauttiminen.

Uskon monen matkageenin haltijan samaistuvan näihin kohtiin. Matkalla olo tuntuu eriltä, kun arjen ympyrät painuvat koko ajan kauemmas mielen sopukoihin ja kihelmöinti valtaa mielen. Jopa toisenlaisen ilman hengittäminen voi olla huumaavaa. Huomaan, etten ole hetkeen päässyt reissuun, kun muistelen näin ihannoiden matkustamista. Toisaalta ne likaiset hostellihuoneet, viikon ranskalaisdieetti ja lukuisat eksymiset ovat myös sellaisia matkakokemuksia, jotka antavat voimaa myöhemmin. Kun selviää matkalla vaikeuksista ja lopulta nauttii, selviää myös arjessa.

Kaikki syyt matkustaa ovat lopulta itsekkäitä ja ruokkivat omaa hedonismia. Ihminen on todella itsekäs olento, mutta aina itsekkyys ei ole pahasta. Sitä, millainen itsekkyys matkustaessa on sallittua ja mikä huonoa, en minä voi määritellä. Vastuullisuuteen kuuluu kuitenkin ymmärtää mitä tekee ja miksi, jotta siitä voi ottaa täyden vastuun.

Mitkä ovat sinun syitäsi matkustaa? Ja millaisia postauksia vastuullisesta matkustamisesta sinä haluaisit lukea?