Kesä oli kreisi ja syksy vielä kreisimpi

Huomenta. Postaustaukoni venyi ensin yli yhden päivän, sitten viikkoon, pariin viikkoon ja lopulta kuukauteen. Kuten otsikkokin jo kertoo, meno on ollut aika kreisiä. Vanha ja sitkeä ystäväni, väsymys, nostaa taas päätään ja vaikka suunnittelen joka päivä blogiin aiheita pääni sisällä, on niiden kirjoittaminen näytölle päivä päivältä haastavampaa. Yritetään nyt kuitenkin päästä käyntiin, jälleen kerran.



Kesä oli tolkuttoman pitkä ja samalla ohi yhdessä hujauksessa. Tein kolme kuukautta ja yhden viikon kokopäivätyötä, joka imi minusta kaikki mehut. Työ oli toki aivan unelmaduuniani, toimittajan töitä isossa maakuntalehdessä. Valittamista ei siis ole, mutta eipä kesän aikana ollut aikaa tai energiaa paljon työn ja kotisohvan ulkopuolisiin aktiviteetteihin. Silti olen kovin tyytyväinen kesääni.



Syksyllä ajattelin saavani hengähtää, mutta mitä vielä. Aloitin uuden työn liikkeessä, jota olin rakentamassa ja jonka avajaisissa olin töissä parin päivän intensiivisen raksaprojektin jälkeen. Tykkään työstäni ja saan paljon vastuuta, mutta työntekijäpula on venyttänyt oman kuusituntisen viikkosopimukseni jatkuvasti kaksinumeroisiin lukuihin. Sen lisäksi teen töitä myös toisessa liikkeessä, kirjoitan artikkeleita freelancerina ja opiskelen. Tykkään pitää itseni kiireisenä ja toimeliaana, mutta en panisi pahakseni vaikka viikon lomaa. Ja sellaista lomaa, jonka aikana ei tarvitsisi edes ajatella mitään velvollisuuksiin liittyvää.



Vapaapäiviä viikossa on maksimissaan yksi, ja senkin järjestämiseen saa nähdä hieman vaivaa. Kreisiltä kuulostaa, vai mitä. Voin kertoa, että siltä se myös tuntuukin. Onneksi nyt syksyllä on luvassa kivojakin juttuja. Viimeisestä neljästä viikonlopusta kolme ollaan oltu reissussa, ja vaikka sosiaalinen kiintiö pursuileekin jo yli, on reissussa ollut oikeasti kivaa. Kesälläkin ehdin lopulta tehdä ihan riittävästi kaikkea, kuten istua laiturilla pariskuntatreffeillä, juoda viiniä, ja palata puolen yön aikaan pizzerian kautta kotiin. Siltä illalta on tämänkin postauksen kuvat napattu. 



Tänä syksynä en ole ehtinyt harrastaa yhtään sellaista neule-kynttilänvalo-villasukat-rauhoittuminen –hyggeilyä, en todellakaan. Tunnelmointi jääköön siis tämän postauksen auringonlaskuun ja hymyileviin kasvoihin. Ehkä se on ihan hyvä tähän hetkeen.