Golden Circle -kierroksen viimeinen kohde Islannissa oli Gullfossin putoukset. Olin tietenkin etukäteen katsonut kuvia Gullfossilta, mutta en silti osannut odottaa mielettömiä. Olin samana päivänä kokenut jo Thingvellirin ja geysirin, joten en tiennyt, olivatko odotukseni jo todella korkealla vai ajattelinko, ettei nyt kolmatta mahtavaa voi samalla reissulla kokea. Miten vain, Gullfossin mahtipontiset putoukset olivat huikea kokemus ja ne piirtyivät mieleeni pitkäksi aikaa.
Gullfossin putoukset pauhaavat ja kastelevat
Saavuimme aluksi sinne puolelle putousta, jonne vesi laskeutuu. En ollut ikinä nähnyt vesiputousta omin silmin, joten ensimmäinen yllätys oli kova jylinä, joka putouksesta kuului. Tietenkin on täysin loogista, että kun vettä valuu alas tonneittain useita kymmeniä metriä, on äänikin sen mukainen. Silti kova jylinä pääsi yllättämään.
Vedestä kuuluvan äänen lisäksi Gullfossin putouksilla, kuten ihan joka puolella Islantia, tuuli erittäin paljon. Keskustelu putouksen äärellä muistuttikin enemmän huutamista kuin normaalia puhetta, jos halusi saada sanat perille vieruskaverille.
Kolmas asia, johon en varautunut etukäteen, oli vesiroiskeiden määrä. Jos geysiristä lähti kuumaa höyryä, niin Gullfossin ympärillä leijaili kylmä ja märkä huuru. Kameran linssiä sai olla kuivaamassa tuon tuostakin. Ilma ei tuntunut sateiselta, mutta kiristelin silti takkini kauluksia ja totesin, että ripsiväriä on turha yrittää saada pysymään paikallaan putouksen vieressä. Mitäpä siitä siis murehtimaankaan.
Putous oli vaikuttava näky jo alusta alkaen. Oppaamme varoitteli bussissa, että putouksen korkeimmalle paikalle on mahdollista mennä, mutta siellä on todella liukasta. Bussissa ajattelin vielä, etten kyllä sinne uskaltaisi lähteä, mutta nähtyäni putouksen halusin välittömästi lähteä kohti korkeinta kohtaa. Putouksen laskeutumispaikalta katsottuna kaukana ylhäällä olevat ihmiset näyttivät niin minimaalisen pieniltä ison putouksen rinnalla. Kuin pieni muurahaisjono, johon itsekin kohta liittyisin.
Putouksen korkeimpaan kohtaan kiipeäminen kannattaa
Kävelymatka korkeuksia kohti näyttää lyhyeltä, mutta sitä saa astella vähintään kymmenisen minuuttia, kun ottaa huomioon ruuhkan sekä tarpeet pysähtyä kuvaamaan putousta jatkuvasti uusista kuvakulmista. Polku on kuitenkin selkeä ja kunhan ei lähtenyt kaiteen lähelle kiikkumaan, ei ainakaan tuolloin erityistä liukastumisvaaraa ollut.
Ylöspäin polkua pitkin kävellessä tulee näkyviin kohta, jossa vesimassat laskevat alas ikään kuin pieneen rotkoon, sillä vastassa on korkea kiviseinä. Tuo kohta oli erityisen lumoava, sillä vesimassat jylisivät alas ja samaan aikaan kiviseinää vasten kohosi ylös suuret määrät vesihöyryä.
Ylhäältä näkymä muuttui, kun putouksen näki sen lähtöpisteestä käsin. Enää ei näkynyt ylös kohoavia massoja, vaan alas järkyttävää vauhtia valuvaa vettä. Vettä on putouksessa niin paljon, että sen määrää on hankala käsittää. Putousten korkeus on 11-21 metriä. Vesiputousta katsellessa tunsin itseni pieneksi muurahaiseksi luonnon ihmeellisyyden edessä. Mietin, miltä tuntuisi pudota veden joukkoon, ja otin askeleen kauemmas reunasta.
Ylhäällä vesihöyryä tarttui kameran linssiin aiempaa enemmän ja putouksen reunoille johtavat kivet olivat liukkaita ja epätasaisia. Kävely kyllä onnistui hyvin, mutta siihen tuli silti keskittyä. En lähtisi liukkailla kengillä tai huonolla tasapainolla kipuamaan putouksen yläosiin.
Gullfossin putoukset olivat ehkä jopa komein Golden Circle -kohde
Ihailimme putousta hyvän tovin, ja tietysti kuvasimme sitä niin järjestelmäkameroilla kuin videokameroillakin. Putous oli hengästyttävän upea näky, eikä sen katselemista olisi millään malttanut lopettaa.
Jossain vaiheessa tuli kuitenkin aika kipittää polkua pitkin takaisin putouksen laskupäähän, napata vielä viimeiset kuvat ja jatkaa matkaa bussille. Golden Circle -kierroksen viimeisen ja komeimman nähtävyyden jälkeen oli hyvä painaa päänsä bussin ikkunalasia vasten ja käsitellä kaikkea päivän aikana kokemaansa.
Muista katsoa myös YouTube-video Islannin Golden Circle -kierroksesta.
Lue myös:
Pitkä viikonloppu Islannissa sai minut rakastumaan
Islanti ja Blue Lagoon – millainen kokemus on sininen kuuma lähde?
Kahden mantereen välissä – Eurooppa ja Amerikka kohtaavat Thingvellirissä
Geysir – taivaan tuuliin purkautuva kuuma lähde Islannissa
Vesiputoukset ovat hienoja kohteita. Meidän suosikkiputouksemme taitaa olla Iguassun putoukset Argentiinan ja Brasilian rajalla: https://www.matkallamissamilloinkin.com/iguassun-vesiputoukset-argentiinan-puoli/ Samoin Victorian putoukset Sambian ja Zimbabwen rajalla ovat jääneet mieleen. Gullfossin putous näyttääkin hyvin erilaiselta Islannille tyypillisen karun maiseman kanssa.
Myös kuvien välityksellä tuo kohta, jossa vesi laskee kallion ”rakoon” ja samalla ylös nousee vesihöyryä, on erityisen lumoava. Kokemus on varmasti ollut todella vaikuttava!
Oii, Gullfoss on upea! Oli kiva päästä ”aikamatkalle” tän blogitekstin myötä! Niin samanlaisia fiiliksiä oli itsellänikin, kun tuolla vuosia sitten kävin! 🙂
Elokuun alussa tänne, jee. Islantilainen kolme sukupolven porukka meille ja me heidän merenrantakotiin. Tuskin jaksan odottaa!!!
Kanadassa käytiin aikoinaan katsomassa niin monta vesiputousta, että lopulta alkoi jo kyllästyttämään. Kyllä, kaikkeen kyllästyy kun liikaa tulee. 🙂 Yksikään niistä ei ollut niin iso kuin Gullfoss, mutta voin kuvitella tuon veden jylinän. Hienoja kuvia upeasta kohteesta!
Kesä olisi selvästikin oikea aika kiertää tuota Golden Circleä. Aikoinaan ensimmäinen vierailumme Islantiin oli lokakuun alussa ja noihin päiviin osui saaren ensimmäinen lumimyrsky. Kävimme kyllä tuollakin, mutta lumen ja jäätävän tuulen keskellä kokemus oli aika erilainen!
Toisella kertaa Islannissa poikkesimme vain Blue Lagoonissa matkalla Grönlantiin – ehkä pitäisi vielä harkita kolmatta, ja nimenomaan kesällä!
En oo koskaan itsekään nähnyt noin isoa vesiputousta livenä, mutta voin kuvitella tuon kovan äänen ja kosteuden! Mahtavan näköinen kuvissa ja vielä parempi oikein livenä nähdessä. Hyvä tietää, että tämän sisällyttäisi tulevaisuuden Islannin matkalle 🙂
Upealta näyttää! Islanti on yksi isoimmista matkaunelmista, jota en ole vielä päässyt toteuttamaan. Tämä olisi varmasti listallani silloin kun Islantiin lopulta menen. 🙂
Upea putous! Voihan Islanti, jostain syystä se on itsellä edelleen käymättä, viimeisenä maana Euroopassa, vaikka onkin aivan todella kiinnostava kohde! Joku päivä vielä sinnekin, ja tutustumaan myös Gullfossiin ihan paikan päällä!
Ihana islanti, tuonne vielä joskus
Golden Circle on kyllä yksi maailman upeimpia ajoreittejä – niin paljon uniikkeja luontokohteita tuohon mahtuu. Putouksilla tuli käytyä 2014, joten pitää varmaan pian tehdä uusintakierros. Samanlainen vesitihkuinen usva oli silloinkin. 😀
Gullfoss oli minunkin mielestä tuon kierroksen ehkä hienoin paikka. Jossei jopa koko Islannin reissun. Minä olin reissussa keskellä talvea kun joka puolella oli lunta ja osa putouksesta oli jäässä. Se oli mielestäni jotenkin vielä hienompi silloin. Mutta näkemisen arvoinen kyllä ihan milloin vain!
Islanti on luonnonihmeineen todella vaikuttava maa ja syystäkin nämä putoukset ovat kultaiselle kolmioreitille päätyneet. Kävin tuolla putouksilla vuokra-autolla vuosia sitten ja kiva nähdä, ettei ihmisiä edelleenkään ole jonoiksi asti, vaikka turismi Islannissa on lisääntynyt hurjasti.
Kertakaikkiaan huikean näköistä! Islannin luonnonihmeet olisi kyllä hieno joskus kokea, itse olen käynyt vain pikapyrähdyksellä Reykjavikissa aikoinaan. Jotenkin sääolosuhteet tuolla jännittävät sen verran kaltaistani vilukissaa, ettei ole tullut uudestaan Islantiin lähdettyä. Mutta varmasti mielettömiä nuo putoukset ja geysirit ja kaikki. 😊
Näyttää niin upealle! Melkein kuulen sen pauhun minkä putoukset aiheuttaa Niagaran putouksilla käyneenä.
Upeita maisemia!
Your article has answered the question I was wondering about! I would like to write a thesis on this subject, but I would like you to give your opinion once 😀 baccaratsite