Minä matkailijana x3 – oudot matkatavat ja parhaat kokemukset

Mahtavaa uutta vuotta 2023 kaikille! Kiva, että tänäkin vuonna olet löytänyt tiesi mun blogiini. Ajattelin avata vuoden postauksella omista matkatavoistani. Tämä haaste on kiertänyt useissa blogeissa: minä matkailijana -tarinoita voit lukea esimerkiksi Seven Seas, Reissukuume ja Unelmatrippi -blogeista, joista viimeisestä taitaa tämä nykyinen haasteversio olla myös lähtöisin.

Nyt tuntui siltä, että voisin itsekin ottaa osaa haasteeseen. Kaikkiin kohtiin kerrotaan siis kolme asiaa, esimerkiksi kolme lempparipaikkaa ja niin edespäin. Näette kyllä – nyt asiaan!

3x paha matkatapa

Pakko nähdä kaikki heti. Ajattelen usein kohteista, että en tule tänne enää palaamaan, koska haluan nähdä mahdollisimman laajasti maailmaa enkä käydä samoissa kohteissa uudestaan. Tästä johtuen pyrin näkemään kerralla mahdollisimman paljon. Vaikka se on tavallaan hyvä juttu, olisi matkoilla – ja etenkin lomilla – joskus hyvä jättää aikaa ja tilaa myös spontaaneille päätöksille. Että jos tänään ei huvita tehdä kuin yksi asia, niin se on ok, eikä tarvitse miettiä mitä kaikkea nyt menetinkään. Fomoilu on ärsyttävää, mutta lipsun siihen herkästi.

Yhtäkkinen piheys. Ennen matkaa lupaan aina itselleni, että tällä kertaa et sitten nuukaile matkalla vaan käytät reippaasti rahaa. Silti joka kerta kohteessa alan miettimään, että kannattaako nyt kuitenkaan pistää useita satasia tai edes kymppejä johonkin asiaan… No kyllä kannattaa! Edelleen harmittaa, kun aikoinani Belgiassa pihistelin vohvelien kohdalla, enkä raaskinut ottaa vohveliin kuin yhden täytteen. Tosin olin silloin todella minibudjetilla liikenteessä, mutta jos edelleen ne ottamatta jääneet täytteet harmittavat näin kuuden vuoden jälkeen, niin tietää säästäneensä väärästä paikasta. Rakastan kokemuksia ja elämyksiä, ja en haluaisi miettiä rahaa matkoilla, kun tiedän, etten sitä kuitenkaan mitenkään överisti tuhlaile.

Ylipakkaaminen. Käsi ylös, kuka muu ylipakkaa laukkunsa? Jostain syystä kuvittelen tarvitsevani juuri niitä vaatteita, joita en koskaan muulloinkaan käytä – joo, ulkomailla on kiva eri tavalla kokeilla tyylillisesti uusia asioita, mutta silti. Tosin myös alipakkaan tietyiltä osin, eli kuvittelen pärjääväni viikon matkan tyyliin kahdella t-paidalla, mutta pakkaan mukaan kahdeksan alaosaa. Not good.

3x outo matkatapa

Postikortin lähettäminen itselleni. En aina muista tehdä tätä, mutta yritän parhaani. Tykkään matkan aikana kirjoitella ylös kaikkia pieniä juttuja, jotka ovat olleet läpi matkan kantavia juttuja. Sellaisia yksityiskohtia, jotka unohtuvat helposti. Niitä sitten kirjottelen postikorttiin, ja lähetän itselleni. Edelleen eräässäkin postikortissa lukeva ’pitsa parvekkeella’ nostattaa hymyn huulille, kun muistelen hauskaa kommellusta, jonka olisin saattanut unohtaa ilman postikorttia. Kommellukseen muuten liittyy pitsa ja parveke, jos ette vielä arvanneet… lisänä myös kova tuuli ja naapurin parveke. Voitte täyttää itse tarinan tyhjät aukot. Heh.

Säilytän matkatavarat laukussa. Monissa majoituksissa on kaapit ja hyllyköt tavaroita varten, mutta käytän niitä todella harvoin. Puran laukkuani sen verran, että nostan kylppäriin ja yöpöydälle tarvittavia tavaroita, mutta muuten pidän tavarat ja etenkin vaatteet pääasiassa laukussani koko matkan ajan. Pengon kyllä laukkua niin, että siistiltä se ei enää näytä, mutten jotenkaan osaa purkaa tavaroita kaappiin edes viikon matkan ajaksi. Mun pakkomielteinen tarkistelijaluonne kiittää tästä kyllä aina majoituksesta uloskirjautuessa, kun ei tarvitse tarkastaa niitä kaappeja, joita ei ole edes käyttänyt (tai tarkistan max pari kertaa, jos jotain onkin sinne ajatunut).

Bongailen kissoja joka puolelta. Tämä taitaa kyllä olla ihan arkitapakin, mutta toimii myös matkoilla. Sen jälkeen kun hankimme Fredin, on musta kehkeytynyt varsinainen kissabongari. Varmaan siksi, että matkoilla on aina hirveä ikävä Frediä, on mun pakko tarkkailla kaikkia kulmauksia kissojen varalta. Ja kyllä, silitän myös katukissoja, vaikkei se olekaan fiksuinta – tosin varon koskemasta esimerkiksi omiin silmiini silityksen jälkeen ja pyrin pesemään kädet mahdollisimman pian. Espanjassa eräälle kukkulalle kiivetessämme bongasimme noin 12 kissaa matkalla ylös ja alas. Se oli onnellinen päivä.

3x paras paikka, missä olen ollut

Islanti. Kävin reilu vuosi sitten vihdoin kauan haaveilemassani kohteessa, eli Islannissa. Ajattelin aina sinne lähtemisen olevan hankalaa ja kallista, mutta löysin pandemian aikana niin hyvän tarjouksen, etten voinut olla tarttumatta siihen. Vaikka vietinkin aikaa pääasiassa vain Reykjavikissa Golden Circle -kierroksen lisäksi, ehti Islanti hurmata mut aivan täysin. Matka oli kokonaisuudessaan todella hieno ja onnistunut, yksi parhaista reissuistani kaikin puolin. Islannin lähes toisesta maailmasta olevat maisemat ja upeat luontoelämykset saavat minulta täydet pisteet ja houkuttelevat palaamaan maahan koluamaan lisää sen upeita antimia.

Mombasa. Kuuman kostean, minä tunsin Mombasan. Todellakin tunsin, ainakin nimittäin hikipisarat ihollani kävellessäni kuumilla Mombasan kaduilla. Olin vapaaehtoistyössä Ukundassa, josta oli suhteellisen lyhyt matka Mombasan kaupunkiin. Vierailin Mombasassa pari kertaa, ja ihastuin palavasti. Mombasa oli jotenkin ihanan letkeä, tunnelmallinen, rento ja yksinkertaisesti kaunis. Kävin teellä paikassa, jossa istuttiin lattiatyynyillä alkovissa ja jossa oli ihan ok ottaa pienet nokoset teekupillisen jälkeen. Katselin paikallisten pelaavan jalkapalloa hiekkakentillä ja ihailin uskomattoman turkoosia merta. Mombasa on jäänyt mieleeni kauniina, ja haluaisin palata myös sinne uudestaan paremmalla ajalla. (Juuri sanoin, etten halua käydä samoissa kohteissa uudestaan – Islanti ja Mombasa ovat selvästi tehneet siis suuren vaikutuksen)

Pohjois-Makedonia. Jostain syystä Balkanin maat kiehtovat minua – sinänsä outoa, että olen käynyt niissä kahdessa ja toisesta en edes liiemmin pitänyt. Pohjois-Makedonia oli kuitenkin hyvinkin paljon mieleeni. Sen pääkaupunki Skopje oli vähän rosoinen ja urbaani, kuitenkin sisältäen moderneja elementtejä. Siellä oli helppo kulkea, edullista ja tunnelma oli rauhallinen. Ystävälliset ihmiset auttoivat parhaansa mukaan, vaikka edes yhteistä kieltä ei ollut. Matka Canyon oli upea luontonähtävyys, jossa koin lähes taianomaista hiljaisuutta. Ah, Pohjois-Makedoniasta jäi lämmin läikähdys sydämeen. Haluaisin joskus palata maahan ja nähdä upean Ohridin, joka jäi viime kerralla väliin.

3x paikka, minne haluaisin matkustaa

Madagaskar. Olen suuri Madagaskar-leffojen fani, ja Afrikka muutenkin kiehtoo kovasti. Vaikken uskokaan Madagaskarilta löytyvän veivaavia makeja, haluaisin kovasti käydä paikan päällä tarkastamassa asian. Sinne matkustaminen tuntuu jotenkin niin utopistiselta ajatukselta, että se vaan on koettava joskus. Mieluummin vielä vähän ennemmin kuin myöhemmin.

Etelämanner. Jep, en sitten yhtään haastavampia paikkoja voinut tähän valita. Haluaisin matkustaa ihan kaikkialle, kuten moni muukin, mutta silti usein kaikkialle mentäessä Etelämanner jää jostain syystä pois listalta. Se on kohteena niin kiehtova ja eri tavalla eksoottinen, että olisi varmasti kerran elämässä -kokemus kaikin puolin.

Japani. Yritin valita kolmannen kohdan vielä eri puolelta palloa, vaikka edelleenkin, tähän olisi voinut laittaa lähes jokaisen maapallon kolkan. Japani on kuitenkin ollut yksi suurista haaveista siksi, että se vaikuttaa todella erikoiselta paikalta verrattuna siihen, missä olen jo päässyt matkustamaan. Aasiasta minulla ei varsinaisesti ole kokemusta, mutta jotenkin uskon Japanin muutenkin erottuvan kuvasta jopa Aasian mittakaavalla. Ainakin rakastan arcadehalleissa pelata mitä oudoimpia japanilaisia pelejä – hyvä alku matkainspiraation löytymiselle!

3x inhokkipaikka, jossa olen käynyt

Pristina. Outs, tää on muutenkin vaikea kategoria, ja tuntuu pahalta kirjoittaa näin. Disclaimerina siis, että inhokkipaikkoja ei oikeasti ole, mutta en halua jättää näitä kohtia tyhjiksi. Mutta joo, Pristina on mun kaikkein vähiten tykkäämäni kohde, johon olen varta vasten mennyt. Siellä ei vaan ollut oikein mitään. En kaipaa leipää ja sirkushuveja, mutta kaipaan sitä, että jokin asia houkuttaisi edes tekemään jotain. Kirjoittelin Kosovosta juuri postausta, joka julkaistaan myöhemmin, ja siinä käyn tarkemmin läpi tätä omituista tunnetta.

Sota-ajan bunkkeri Las Palmasissa. Nyt pitää mennä vähän tarkempiin paikkoihin jo, että keksin tähän kategoriaan täytettä. Las Palmasissa teimme pienen yöllisen seikkailun airbnb-porukan kanssa ja kiipesimme läheiselle vuorelle pilkkopimeässä. Vuoren sisällä oli vanha bunkkeri, jota oli käytetty sodan aikana. Kävelimme sen läpi, ja sain vuoren sisällä paniikkikohtauksen. Kärsin siis ahtaanpaikankammosta, joten vuoren sisään rakennettu ahdas bunkkeri keskellä yötä pimeässä oli yksinkertaisesti liikaa. Olisi pitänyt tietää omat rajat jo etukäteen, mutta päätin kokeilla ylittää ne, selvästi huonoin tuloksin. Muuten pidin kyllä Las Palmasista!

Pompeiji. Okei, tämä on vähän kyseenalainen valinta, sillä tavallaan kyllä pidin Pompeijista ja sen historia-arvo on todella korkea. Olin Italiassa luokkaretkellä 14-vuotiaana ja yhtenä päivänä teimme päiväretken Pompeijiin. Kyseinen päivä oli paahtavan kuuma, ja jossain vaiheessa teini-ikäisen minun mielestä jännittävät tulivuoren jättämät jäljet alkoivat näyttää… no, kivikasoilta. Jännitys katosi nopeasti ja retki tuntui kestävän ikuisuuden, kun ensimmäisen puolen tunnin jälkeen tajusin kaikkien kivikasojen muistuttavan toisiaan ja (toim. huom. edelleen teini-ikäinen minä) olisin halunnut mieluummin siirtyä jo jäätelökioskin puolelle.

3x eniten matkalla ärsyttää

Ruokapaikan löytämisen vaikeus. Olen hyvin vahvasti nälkäkiukkuihminen, enkä myöskään minkään suuren kulinaristisuuden palvoja. Mulle ei oo niin väliä millasta ruokaa syön, kunhan saan ruokaa. Vegaaninen ruokavalio ja pari ruoka-aineallergiaa aiheuttavat kuitenkin aina haasteita matkoilla, joten ärsytyslukemat ovat korkeimmillaan juurikin aina ruokapaikkaa etsiessä. Varsinkin kun se etsiminen pitää aina jättää siihen hetkeen asti kun on jo nälkäinen, sillä aiemmin ei malta.

Kiskurihinnat. Liittyneekö tuohon aiempaan mainitsemaani piheyteen… Joka tapauksessa kiskurihinnat matkalla ärsyttävät. Ymmärrän kyllä pienet palkat, mutta ärsyttää maksella turistilisiä ties mistä ostoksista ja palveluista. Varsinkin jos itse tasan tietää, että hinta on aivan ylimitoitettu, mutta vaihtoehto on joko maksaa tai jättää palvelu käyttämättä.

Huono palvelu. Mun luulisi Ruotsissa asuvana olevan jo ihan tottunut tähän, mutta kerta toisensa jälkeen matkalla ärsyttää huono palvelu. Esimerkiksi jos ruokapaikassa kysyn annoksista tarkemmin ja kerron allergiasta tai vegaaniruokavaliosta, on yksi ärsyttävimmistä reaktioista asialle tuhahtelu. Silloin tuntuu myös siltä, että tokkopa sen annoksen kanssa ollaan niin tarkkoja oltu keittiön puolella, ja uskaltaakohan sitä edes syödä. Myös kaupoissa saa usein melkein kokea häiritsevänsä työntekijää, jos tarvitsee jossain asiassa apua. Suomen huikean asiakaspalvelun tason muistaa aina maailmalla matkaillessaan.

3x matkatavara, joita ilman en voi matkustaa

Kamera. Kaikki pitää dokumentoida aina ja iankaikkisesti, hah. Nykyään kannan mukana järkkäriä ja videokameraa, ja pyrin ottamaan myös puhelimella kuvia Instagramin stooreja varten. Vielä en ole keksinyt, miten pystyn kuvaamaan kolmella laitteella niin, ettei yhteen mene aina tuhottoman kauan aikaa… Kameroita on siis aina mukana matkalla useampina kappaleina.

Vesipullo. Olen se tyyppi, joka arkenakin kantaa joka paikkaan mukaan vesipulloa ja juo jopa kotona vesipullosta. Jos mahdollista, otan tuon saman 0,5 litran juoman kylmänä tai kuumana pitävän pullon mukaan myös matkalle. Jos en, ostan kohteesta usein pullon, jota täytän aina mahdollisuuksien mukaan. Pidän myös aina lentokoneessa omaa vesipulloa mukana ja yritän hörppiä siitä mahdollisimman usein.

Kuulokkeet. Varsinkin matkanteon aikana, oli sitten kulkuvälineenä lentokone tai juna, ovat kuulokkeet ihan välttämättömät. Muuten matkasta ei vaan tule mitään. Kuuntelen aina musiikkia tai katson leffoja kaikki matkat, enkä halua olla se tyyppi, joka tekee tämän ilman kuulokkeita.

3x turhin matkatavara

Kameroiden varamuistikortit -ja akut. Nämähän eivät tietenkään ole sananmukaisesti turhia, vaan oikeasti hyvä olla mukana. Kertaakaan en ole vaan joutunut näitä vielä käyttämään reissussani, vaikka olen kuvannut paljon. Olen ostanut useita 64MG muistikortteja, ja yleensä ennen reissua tyhjennän ne kaikki ja pakkaan mukaan. Vielä yhdelläkään reissulla en ole onnistunut kuvaamaan yhtään korttia täyteen tai joutunut vaihtamaan akkua. Olen vain ladannut akkua, eli ns. lennossa se ei ole loppunut koskaan.

Hiusrauta. Jos vaikka haluan matkalla vähän panostaa ja laittaa hiuksia… Ja ketut. Matkoilla panostan vielä vähemmän ulkonäkööni kuin arjessa. Tykkään laittaa kivat vaatteet ja meikata, mutta hiukset ovat niin kuin ne ovat – sotkuun ne menevät kuitenkin, kun matkani tuppaavat sisältämään 10-15 kilometriä kävelyä päivän aikana.

Erikoiset vaatteet. Kuten aiemmin mainitsin, ylipakkaan usein laukkuni vaatteiden osalta, sillä kuvittelen osaavani käyttää kaapin perälle jääviä vaatteita paremmin matkalla kuin kotona. Usein silti vähänkään erikoisemmat vaatteet lojuvat käyttämättöminä matkalaukussa koko reissun ajan. Usein ensimmäisinä päivinä totean, mitkä vaatteet toimivat paikallisissa olosuhteissa, ja käytän samoja koko reissun ajan (nyt puhutaan max. viikon reissusta). Ne harvemmin ovat niitä erikoisia tai erityisen hienoja vaatteita, vaan perus t-paitoja ja housuja.

3x ihanimmat kokemukset matkalla

Matka Canyonilla kävely. Olin soolomatkalla Pohjois-Makedoniassa muutamia vuosia sitten, ja kävin katsastamassa Matka Canyonin, Skopjessa sijaitsevan upean kanjonin. Soolomatkallani kävin muutenkin läpi paljon ajatuksia itsestäni ja elämästäni, ja kaikki saavuttamani hyvä olo tuntui kiteytyvän kanjonilla kävelyyn. Viileä, raitis ilma, silmänkantamattomiin kaunista maisemaa, hiljaisuus. Vain minä kävelemässä pitkin kanjonin vartta. Kävelin huomaamattani 10 kilometriä ja elämä maistui vain niin hyvältä.

Islannin vesiputouksen näkeminen. Tarkemmin sanottuna Gullfossin putousten luona käynti on yksi ehdottomasti ihanimmista matkakokemuksistani. Islannin matka oli niin pitkään odotettu ja haaveiltu, ja sen toteutuminen itsessään oli jo mahtavaa. Gullfossin vesiputous oli mahtava – yksi suurenmoisimmista luontonähtävyyksistä, joita olen päässyt kokemaan. Tunsin oloni hyvin pieneksi, mutta hyvin onnelliseksi vesiputouksen juurella.

Arcadehallissa pelaaminen Espanjassa. Okei, tätä en kuvailisi sanalla ihana, mutta halusin ottaa tämän kokemuksen mukaan postaukseen. Viime keväänä Benidormin matkalla kävimme nimittäin parina iltana arcadehallissa, ja kokemus oli mielettömän hauska! Pelihalli ei ollut mitenkään erityisen suuri, mutta sisälsi monta hauskaa peliä, jonka palkintotiketeillä ostimme matkamuistoja. Edelleen tätä miettiessäni tunnen hyvää fiilistä – ja halua päästä uudestaan pelien kimppuun!

Huh, olipa tämä pitkä haaste. Kirjoitin postauksenkin useammassa osassa, kun kysymykset eivät vain tuntuneet loppuvan, hah. Näitä onkin jonkin verran näkynyt muiden blogeissa, mutta kysytäänpä silti vielä – jos olet tehnyt vastaavan postauksen, niin linkkaa omasi kommenttikentän puolelle! Tunnistitko muuten vastauksistani itsesi, vai olemmeko tyystin erilaisia matkailijoita?