Gonna take some time to do the things we never had

Kun istut bussin kyydissä ja katot ikkunasta auringonlaskua. Koko taivas värjäytyy syvän oranssiksi ja palmut ja hassusti leveyssuuntaan kasvavat puut näyttää niin vihreiltä taivasta vasten. Kuulokkeista soi tietenkin Toton Africa, ja huomaat pidätteleväsi taas kyyneleitä. Tällä kertaa tiiät kuitenkin, ettet itke surusta tai ikävästä, vaan koska oot niin täynnä erilaisia tuntemuksia kun vaan katot auringosta loimottavaa taivasta. Tajuut, että sama aurinko on Suomessa sillä hetkellä ylhäällä taivaalla ja että todellakin oot toisella puolella maailmaa.

Kun mietit sitä hetkeä tammikuun kolmantena päivänä, jolloin sun maailma pirstoutu hetkeksi ja löi viimesen niitin kesäksi maanosan vaihtamiseen. Se puristava tunne, joka on siitä asti kulkenu sun mukana koko ajan paljon hallitsevampana mitä oot ikinä myöntäny edes ystäville ääneen. Tajuat, ettet voi paeta sitä tunnetta mitenkään, et ees lähtemällä Afrikkaan, vaan se kulkee koko ajan sun mukana. Se ei myöskään katoa pois eikä se muutu lievemmäksi tai vähäpätöisemmäksi. Mut tiiät, että tästä Afrikka-kokemuksesta saat paljon voimaa käsitellä asioita. Täällä sun pitää olla niin tajuttoman vahva ja oppia tuntemaan ittes niin hyvin, että tää kokemus auttaa sua saamaan muitakin asioita selviksi omassa päässä. Auttaa sua ymmärtämään, mikä on se sun oma selviytymiskeino kaikissa tulevissa suurissa ja pienissä vastoinkäymisissä. Tää ei vie muita ongelmia pois, mutta antaa varmuutta ratkaista niitä.

Hymyilet, kun vihdoin ymmärrät miks siinä ihanassa laulussa sanotaan, että I bless it rains down in Africa.