Pitkä viikonloppu Islannissa sai minut rakastumaan

Islanti, ah, kuinka kauan sinusta haaveilinkaan. Rehellisesti – onko täällä joitain, jotka eivät olisi haaveillut Islannista? Tuntuu, että kaikki ovat, ja maan turismi on kasvanutkin roimasti. Myös itse kuuluin näiden haaveilijoiden joukkoon pitkään. Siksi kerran törmätessäni mainokseen, jossa esiteltiin kolmen yön matkaa Reykjavikiin edulliseen hintaan, nappasin sen ostoskoriini ja toivoin, ettei pandemia torppaisi suunnitelmiani.

Siirtyessäni lentokoneeseen lokakuun alussa Arlandan kentällä oloni tuntui uskomattomalta. Tässä sitä ollaan menossa kohti Islantia – vihdoin, monien vuosien haaveilun jälkeen.

Matkaa edeltävät toimenpiteet eivät toki olleet mutkattomia, sillä pandemian aiheuttamien matkustusvaatimuksen lisäksi tapahtui eräs toinen pikku seikka. Ostamaani lennot+hotelli -pakettiin kuului nimittäin alunperin kolmen yön majoitus, eli perjantaina lähtö ja maanantaina takaisin. Ostin kuitenkin yhden ekstrayön ja paluulennot vasta tiistaille. Sain syyskuussa ilmoituksen, että paluulento on siirretty takaisin maanantaille. Tyydyin siihen, mutta päivä ennen matkalle lähtöä aloin hyvin mattimyöhäisenä selvittämään, miten saisin rahat takaisin maksamastani ylimääräisestä yöstä. Lopulta pitkien puhelinjonotusten ja outojen sähköpostiviestien jälkeen sain matkalla lentokentälle tietää, että meidät oli sittenkin buukattu tiistain lennolle. Paluulento kulkisi Kööpenhaminan kautta, mutta saimme kuitenkin ylimääräisen yömme Reykjavikissa.

Ja sitten matkaan.

Kolmen tunnin lentomatka sujui mukavasti siinä vaiheessa, kun edelläolevan penkin selkämyksessä olevasta näytöstä löytyi yksi lempileffoistani, ja koneen kapeilla käytävillä liikkuvasta kärrystä tarjoiltiin ilmaista mehua. Kuulokkeet korville, kostuketta kurkkuun ja elokuvaelämys alkakoon. Kolmen tunnin lento hujahti kuin siivillä – heh.

Olin etukäteen tapani mukaan googlaillut parhaita Islannin-vinkkejä. Niiden perusteella päätimme suunnata lentokentältä suoraan Blue Lagooniin sen sijainnin vuoksi. Lentomme oli perillä kolmen jälkeen, ja neljältä pääsimme upottamaan varpaamme siniseen, kuumaan veteen. Jo matka Keflavikilta Blue Lagoonille oli ollut ihmeellinen – kivinen maisema yllätti karulla kauneudellaan ja tuijottelimme silmät ymmyrkäisinä taksin ikkunoista ulos. Blue Lagoon taas oli ihana kokemus lentomatkan jälkeen ja loistava startti Islannin viikonlopulle.

Nautiskelimme kuuman lähteen rentouttavasta vaikutuksesta muutaman tunnin ajan, kunnes viimeisten kellumisten jälkeen lihakset velttoina sanoimme Blue Lagoonille heipat ja suuntasimme kohti Reykjavikia. Tai niin ainakin luulimme – bussipysäkille päästyämme huomasimme bussin takavalojen vilkkuvan ja seuraava tulisi vasta tunnin kuluttua. Ei muuta kuin takaisin respaan ostamaan lippuja seuraavaan bussiin ja odottelemaan. Emme olleet siis etukäteen selvittäneet bussien aikatauluja, vain sen, että niitä kulkisi Reykjavikiin päin. Lopulta pääsimme hyppäämään bussiin ja hurautimme hotellille, jossa koimme mukavan yllätyksen. Huoneemme oli upgreidattu ja vaikkei kyseessä mikään sviitti ollutkaan, oli parveke vuorinäköalalla ehdoton plussa.

Lauantain pyhitimme Reykjavikiin tutustumiseen. Kävelimme jopa 20 kilometriä päivän aikana. Kävimme välillä huilaamassa hotellilla lyhyen hetken, mutta muuten olimme liikkeessä – ahmimme mahdollisimman paljon Reykjavikia yhdessä päivässä. Ja Reykjavikissä riitti nähtävää. Kadulta toiselle kävely oli loistava tapa tutustua kaupunkiin. Reykjavikin keskusta oli täynnä värikkäitä taloja, vanhoja rakennuksia, jotka oli maalattu kaikilla sateenkaaren väreillä. Sekä yksi katu, joka oli maalattu ihan kirjaimellisesti sateenkaaren väreillä. Tämä katu on yksi Reykjavikin tunnusmerkeistä, ja vie suoraan yhdelle suurimmista nähtävyyksistä, eli Hallkrimskirkjalle. Ihastelimme kirkkoa eri suunnista, mutta sisälle poikkesimme vasta myöhemmin.

Kävimme lepohetkellä Kaffitar-nimisessä kahvilassa, jossa söin suussasulavan maukasta, vegaanista vadelmakakkua ja join lakritsikahvia. Ruokapuolen hoidimme testaamalla maailmankuulua Dominos-pitseriaa. Suoraan sanoan pitsa oli pettymys mutta kahvilan herkut loistavia.

Lauantai päättyi matkapakettiimme kuuluvaan revontuliretkeen. Kokemus naurattaa näin jälkeenpäin, mutta ei olisi ollut rahojen arvoinen. Emme nimittäin nähneet pienintä vilaustakaan revontulista. Retki tapahtui yöllä, jolloin oli hyytävän kylmä, ja suurin osa ajasta meni bussissa lämmitellessä ja odottaessa oppaan tietoa siitä, että revontulia alkaisi näkyä. Mitään ei tapahtunut koko aikana. Näimme kuitenkin Linnunradan, mikä oli jo itsessään kiva kokemus. Ja varmasti olisi harmittanut jättää retki väliin ja kuvitella, että olisimme voineet nähdä revontulien tanssia taivaan täydeltä.

Sunnuntaina nukuimme yhdeksään, sillä olimme päässeet takaisin hotellille vasta yhden maissa yöllä. Puolispontaanisti varasimme sunnuntaille vielä Golden Circle -retken, jossa lähtö oli vasta puolenpäivän aikaan. Palasimme siltä retkeltä vasta auringonlaskun aikaan, joten sunnuntaille ei oikeastaan muuta mahtunut. Golden Circle oli kuitenkin ehdottomasti koko päivän kuluttamisen arvoinen – kolme aivan mieletöntä kohdetta, joita katsellessa tunsi oikeasti elävänsä. Thingvellir, Geysir ja Gullfossin putoukset saivat minut haukkomaan henkeäni. Kävelykilometrejä kertyi noin kymmenen, minibussissa istumiskilometrejä reilu parisataa.

Maanantaina punnitsimme vielä, lähtisimmekö valassafarille. Ajatus houkutti ja valaiden näkeminen olisi ollut mahtavaa. Sesonki valaiden todennäköiseen näkemiseen oli kuitenkin ohi jo syyskuun puolella. Reissu oli ollut tähän mennessä jo hyvin intensiivinen ja kaipasimme aikataulutonta tekemistä, joten päätimme skipata tällä kertaa valassafarin ja jättää sen seuraavalle Islannin reissulle. Kävimme sen sijaan vielä Reykjavikissa kaikissa niissä paikoissa, joissa emme olleet ehtineet vielä käydä. Kolusimme kirpparit vielä uudemman kerran ja kävimme muun muassa fallologisessa museossa. Söimme ravintolassa ja kuvasimme kameran rullat täyteen värikkäitä taloja, jälleen kerran. Katselimme horisontissa kohoavaa vuorta meren rannalla auringonlaskun aikaan.

Pitkän viikonlopun aikana ehdin rakastua Islantiin. Vaikka neljän päivän reissu Reykjavikiin olikin pintaraapaisu tuosta tulen ja jään saarivaltiosta, se herätti suurta ihastusta ja mielenkiintoa Islantia kohtaan. Lisäksi se vahvisti jopa ennen ensimmäistäkään käyntiä toivomaani matkaa – eli auton vuokraamista ja Islannin koluamista läpikotaisin parin viikon ajan. Monet sanovat, ettei pelkkään Reykjavikiin kannata mennä, mutta eipä se auton vuokrauskaan taida enää kovin uniikki tapa Islantiin tutustumiseen olla. Mielestäni tämä oli hyvä ensipuraisu maahan ja varmistus siihen, että Islanti on maa, johon tulen palaamaan.

Tämä postaus oli enemmän matkapäiväkirja Islannista. Seuraavissa postauksissa kerron vielä tarkemmin kohteista, joissa kävimme, ja kerron matkustamisesta pandemia-aikaan. Voitte jättää aiheista kysymyksiä ja toiveita kommenttikenttään, jotta voin nostaa teitä kiinnostavia asioita ylös tulevissa postauksissa. 🙂

Oletko käynyt Islannissa tai haluaisitko käydä?