Postaus vieraalla murteella: Sillai kai!

Moi! Eläks sääki viäl? Ei vaa, kiva ku jaksoit tul tän lukee mun juttui. An ko mää kerro sul mitä täs on tapahtunu.

Viime viikol mää pudotin tuanoi mun lompakon yhtäkkii. Mää joudui kaik kortit kuolettaa ja soitteli joka paikkaa. Ans ny kattoo löytyykö mun lompakkoo enää ollenkaa. Voi kauheet ku mua se nii harmitti. Tarttis käyr viel kyselee sen perää siäl löytötavaratoimistos. Kuitenki ne vaa sanoo mul et menisit sääki ny kottiis vaa jos mää siäl käyn. Pitäis ehk jaksaa herät aamul aikaste ja käyrä siäl kattelees.

Viikonloppu meni iha kivast ku käytii pelaa tuanoi vähä minigolffii. Mää en ol kauhee hyvä kyl sii mut oli iha hauskaa silti ku aurinkoki paisto.

No sellast mul täl kertaa! Sillai kai!

Fiilikset postauksen kirjottamisesta: Valitsin Porin murteen ihan siksi, että siitä tuli toive aiemmin. Mutta tää oli ihan hauskaa! 😀 Yksi mun parhaista ystävistäni on porilainen ja hän jopa kirjottaa niin porilaisittain, että oon sieltä omaksunut joitain piirteitä. Eihän nämä murrekokeilut varmasti ikinä ihan täysin nappiin mene, mutta ehkä porilaiset tunnistivat tästä jotain tuttuja piirteitä? Joka tapauksessa tätä oli hauska kirjoittaa, Porin murre on kyllä näin turkulaissyntyisenkin mielestä ihan oma lukunsa (ja silti ei vedä vertoja rauman giälel).

Ps. Tämä postaus oli viikon myöhässä, mutta ajastin sen näkymään kesäkuun viimeisenä tiistaina julkaistuksi. Pahoittelut myöhästymisestä – on ollut vähän kaikenlaista, kuten juhannusta ja lompakon katoamista, mutta ehkä niistä vähän lisää sitten myöhemmin ihan yleiskielellä kirjoitettuna. 🙂